Siitä huolimatta, että Ubuntussa on nykyisin vakiona Unity-käyttöliittymä, niin graafinen ympäristö perustuu edelleen Gnome-projektiiin ja maaliskuun lopussa julkaistuun versioon 3.4. on mukana Ubuntu 12.04:ssä, joka puolestaan julkaistaan muutamien viikkojen kuluttua. Ubuntussa ei kuitenkaan ole ollut vakiona Gnome 3.0:n osana julkaistua käyttöliittymää nimeltä Gnome Shell, vaan Ubuntussa tarjottiin klassista mallia olevaa Gnome 2.32:sta Unity-siirtymään asti.

Gnome 3.4 ja Gnome Shell -käyttöliittymä

Gnome Shell toki löytyy Ubuntun ohjelmapakettilähteistä, ja sen voi asentaa suorittamalla päätteessä

sudo apt-get install gnome-shell

Jos haluaa asentaa koko Gnome 3.4:n sellaisena kuin Gnome-projekti sitä itse jakelee Ubuntun valikoiman sijasta, tulee ajaa

sudo apt-get install gnome

Paketit gnome-shell tai gnome voi toki asentaa graafisillakin työkaluilla. Koko Gnomea ei välttämättä kannata asentaa, koska sen mukana tulee erinäistä turhaltakin tuntuvaa ohjelmaa, mutta paketin riippuvuuksia selaamalla voi katsoa mitä ehkä haluaisi asennella yksittäisinä ohjelmina. Koska Ubuntu 12.04 on lähellä julkaisuhetkeä, ei sen pakettilähteisiin ole potentiaalisten yhteentoimivuusongelmien takia tuotu kuitenkaan ihan koko Gnome 3.4:sta, esimerkkinä Ubuntu 12.04:ssa oleva Gnome-projektin julkaisema Evolution-sähköpostiohjelma on jätetty versioon 3.2.

Asennnuksen jälkeen Gnome Shelliä pääsee kokeilemaan kirjautumalla ulos, sisäänkirjautumisnäkymässä napsauttamalla hammasrataskuvaketta ja valitsemalla istunnon tyypiksi “Gnome”, ja sitten vaan kirjautumaan sisään. Jos asentaa useampia graafisia ympäristöjä (esim kubuntu-desktop, lubuntu-desktop, xubuntu-desktop) niidenkin käynnistäminen tapahtuu samalla tavalla istunnon tyyppiä vaihtamalla sisäänkirjautumisen yhteydessä.

Parhaan esittelyn Gnome 3.4:n muutoksista antaa Gnome-projektin aina yhtä erinomainen kuvitettu julkaisumuistio, jota ei ole syytä toistaa tässä.

Henkilökohtaisesti minua miellyttää ainakin se, että monet pienet ärsyttävät 3.0 ja 3.2 -versiossa olleet viat on korjattu, ja Gnomen käyttö on nyt melko mukavaa. Toki samalla tavalla Unityn 5.8 versio alkaa sekin olla kypsä. Olen vertaillut molempia ja ainakin toistaiseksi pitänyt enemmän Gnome Shellistä kuin Unitystä, ja Gnome Shell toimii paremmin paitsi päivittäisessä läppärikäytössä myös ExoPC-tabletissani (varsinkin twofing-monikosketustyökalun asennuksen jälkeen).

Työpöytäpradigma on tällä hetkellä aikamoisessa myllerryksessä, kun monella rintamalla ollaan hylkäämässä klassinen malli (Gnome Shell, Unity, Windows 8, Mac IOS jne). Moni kuitenkin kaipaa takaisin perinteiseen, eihän se mitenkään huonokaan ollut. Ubuntussa on saatavilla myös paketti gnome-session-fallback jonka asentamisen myötä istuntovaihtoehtoihin ilmestyy “Gnome Classic”, joka on edelleen uutta Gnome 3:a, mutta sisältää perinteisen kaltaisen paneelin.

Gnome 3:een perustuva Cinnamo

Jos on valmis kokeilemaan muitakin jakeluita, niin Ubuntuun pohjautuva jakelu Linux Mint versio 12:sta löytyy MATE-työpöytäympäristö. MATE-projekti jatkokehittää vanhaa Gnome 2-versiota, takaisinsovittaen uudempia julkaisuja Gnomen ohjemista sille. Lähestymistapa taitaa kuitenkin olla liian vaikeasti hallittava ja sen sijaan Linux Mint on alkanut itse kehittää puolestaan Gnome 3:een pohjautuvaa ympäristöä josta on sittemmin tullut itsenäinen projekti Cinnamon. MATE ja Cinnamonia ei löydy Ubuntun vakiopakettilähteistä, mutta esim. OpenSUSE harkitsee Cinnamonin ottamista valinnaiseksi osaksi versiotaan 12.2, vaikkakin täysverinen Gnome 3.4 tulee olemaan OpenSUSE 12.2.:n vakiotyöpöytäympäristö.

Joitakin ihmisiä tuntuu ahdistavan että vaihtoehtoja on niin paljon, toisille taas valinnanvapaus edustaa nimenomaan vapautta. Harvaa kuitenkaan ahdistaa, että maailmassa olisi liikaa esim. automerkkejä. Työpöytäympäristöjen valinnanvara on muistuttaa paljon autokauppaa: vaihtoehdoissa on paljon yhteistä, niiden käytön oppiminen ei ole kovin vaikeaa jos alun perin on osannut ajaa edes yhtä, vaihtoehtoja on helppo koeajaa ennen valintaa jne.  Vaihtoehtojen olemassaolo on välttämätöntä kilpailulle ja kuitenkin konepellin alla olevat komponentit ja standardiratkaisut ovet monella samat, ja joku keksii jotain uutta ja oikeasti hyvää, niin ideat leviävät pikkuhiljaa kaikkiin vaihtoehtoihin.

Jotta kilpailu säilyisi ja tuottaisi hyötyjä, pitää ihmisten olla valmiita välillä tutustumaan vaihtoehtoihin ja joskus myös vaihtamaan kun siltä tuntuu. Eli ei muuta kuin koeajolle!

- Otto / Linux-tuki.fi

Itse asensin tämän version ja kaikki sen päivitykset joulukuun loppupuolella. Nyt muutaman viikon kokemuksella olen positiivisesti yllättynyt muun muassa siitä, miten Unity-käyttöliittymään tehdyt pienet hienosäädöt ovat tehneet siitä huomattavasti vähemmän ärsyttävän. Nyt on myös hyvä ajankohta osallistua Unityn ja Ubuntun muiden osien kehitykseen, koska ominaisuuksien jäädyttämiseen (FeatureFreeze) on vielä reilu kuukausi aikaa. 12.04:n testausaikataulu on ohessa:

Ubuntu 12.04:n "Precise Pangolin" julkaisuaikataulu

Hyvä tapa raportoida havaitsemiaan ongelmia on ajaa komento apport-bug paketinnimi. Tällöin apport kokoaa asennuksestasi automaattisesti taustatiedot, kuten asennettujen ohjelmien versiot, ja liittää ne virheraporttiin helpottamaan vianselvitystä. Bugiraporttia varten pitää olla tili Launchpad-palvelussa.

Monesti virhe on jo raportoitu Launchpadiin, mutta sille ei ole ehditty tehdä mitään. Virheen prioriteetin nostamiseksi sitä voi äänestää valitsemalla “This bug affects me”, napsauttamalla tekstin vieressä olevaa keltaista muokkausikonia. Jos muutkin ovat äänestäneet, näkyy kohdassa montako henkilöä kärsii virheestä.

Lisää Ubuntun testaustoiminnasta löytyy mm. sivulta https://wiki.ubuntu.com/Testing/Activities

Peruskäyttäjän näkökulmasta yksi mielenkiintoisimmista tavoista osallistua testaustoimintaan lienee Ubuntu Friendly -projekti, jossa testataan käyttäjien laitteiston Linux-toimivuutta. Testausohjelma löytyy Unitysta ja Gnome 3 Shellistä hakusanalla “test”, jolloin käyttöliittymän kielestä riippuen tulee näkyviin ikoni System Testing tai Järjestelmän testaus.

Ja eikun testaamaan!

– Otto / Linux-tuki.fi

Vapaan dokumentaation tarve

Ubuntun ja muiden avoimen lähdekoodin ohjelmistojen edut lienevät selkeitä useimmille tämän blogin lukijoille. Kuitenkin Linuxin osuus käyttöjärjestelmistä on Wikipedian mukaan vain parin prosentin luokkaa. Mikä selittää tämän? Miksi ihmiset eivät laajemmin siirry avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmiin? Suurin vapauden käyttöjärjestelmien ongelma ei liity ohjelmistoihin – se on hyvien vapaiden käyttöoppaiden puute. Monet tärkeimmistä ohjelmistamme jaetaan ilman kunnon käyttöopasta. Dokumentaatio on minkä tahansa ohjelmistopakkauksen olennainen osa; kun tärkeä vapaa ohjelmistopakkaus jaetaan ilman vapaata käyttöopasta, on kyseessä suuri puute. Näitä puutteita on tänä päivänä paljon.

Sitaatti on peräisin Free Software Foundationilta. Helppotajuiset ja omalla äidinkielellä luettavat oppaat ovat tarpeen peruskäyttäjän siirtyessä avointen ohjelmistojen pariin. Tietenkin vastaavia käyttäjän tarvitsemia palveluita ovat myös koulutus- ja tukipalvelut, sekä yleensäkin tiedotustyö, jonka avulla peruskäyttäjä edes tulee tietoiseksi avointen ohjelmistojen kaltaisista vaihtoehdoista.

Ubuntuisteja kiinnostavia oppaita suomenkielisessä wikissä ovat esimerkiksi aloittelevalle Linux-gurulle sopiva Komentorivin perusteet ja laajat oppaat Ubuntussa yleisesti käytettäviin ohjelmiin, kuten vektorigrafiikkaeditori Inkscapeen, toimisto-ohjelmisto OpenOfficeen, äänieditori Audacityyn ja verkkoselain Firefoxiin.

Oppaat julkaistaan GPL tai Creative Commons -lisenssillä ja niiden uudelleenkäyttö ja muokkaaminen on vapaata. Käyttöohjeet voi ladata sivuilta PDF ja ePub -muodossa ja niiden print on demand -periaatteella painettuja versioita on myynnissä Lulu.comissa. Amazonissakin on jo myynnissä oppaiden Kindle-versioita.

Kuka tahansa voi osallistua oppaiden kirjoittamiseen. Avoimen lähdekoodin opas voi vanheta melko nopeasti ohjelmaversion ja käyttöliittymän lokalisaation kehittyessä. Niinpä oppaiden pitää pysyä elossa, jotta ne pysyvät mukana avoimen lähdekoodin kehityksessä.

FLOSS Manuals on perustettu vuonna 2006. Vähemmän yllättävästi alkuperäinen wiki on englanninkielinen. Suomen FLOSS Manuals avattiin vuonna 2009. Nyt suomenkielisessä wikissä on noin 1600 sivua ilmaista ja vapaata avoimen lähdekoodin dokumentaatiota. Joukkoon on liittynyt myös muita kieliä: ranska, farsi ja hollanti.

Ei wiki vaan Booki

FLOSS Manuals ei ensisilmäyksellä muistuta paljonkaan Wikipedian tyyppisiä peruswikejä, sillä sen alustana toimii nykyisin Booki, joka on suunnattu tavallista wikiä selkeämmin juuri laajempien oppaiden ja kirjojen eikä yksittäisten sanakirjamaisten artikkelien tuottamiseen. Bookissa kirjoja ei muokata wikin merkintäkielellä, vaan WYSIWYG-tekstieditorilla, joskin myös HTML-koodin editointi on mahdollista.

Booki on FLOSS Manuals -projektin omaa tuotantoa. Bookissa on erilaisia yhteisöllisiä ominaisuuksia, kuten reaaliaikainen keskustelu toisten kirjoittajien kanssa, mikroblogaus ja kirjoittajaryhmien perustaminen.

Kenties olennaisin ero tavalliseen wikiin on Bookin keskittyminen pidempien tekstikokonaisuuksien eikä lyhyiden artikkeleiden laatimiseen. Bookissa tehdyt kirjat voidaan julkaista suoraan epub tai pdf -muodossa esimerkiksi painoa varten. Teosten arkistointia varten Booki voi lähettää materiaalin suoraan Archive.orgiin.

Booki ei ole mitenkään rajoittunut avoimen lähdekoodin ohjelmien dokumentointiin, vaan se voi soveltua hyvin monenlaisten tekstien laatimiseen. Se näyttäisi löytävän paljon käyttöä myös erilaisten koulutusmateriaalien kirjoitusprojektien alustana.

Booki löytyy osoitteesta www.booki.cc. Siellä on kaikille avoin Booki, käyttäjien tukipalvelu, sekä tietenkin Bookin lähdekoodi, jonka avulla julkaisualustan voi helposti ottaa käyttöön omissa kirjoitusprojekteissaan, ellei suorastaan innostu kehittämään koodia eteenpäin.

Nopean kirjoittamisen kirjapyrähdys

Wiki on tietenkin joukko melko anonyymejä netin syövereistä saapuneita kirjoittajia, joiden kaoottisten muokkausten summasta muodostuu jotain Encyclopedia Britannicaa suurempaa. Mutta ei aina. Yllätys yllätys, FLOSS Manuals harrastaa kirjoittajien kokoamista samaan huoneeseen, jolloin nimimerkin lisäksi tulee tutuksi myös naama.

Tehokkaimmaksi uuden käyttöoppaan luomisen tavaksi on osoittautunut booksprintin järjestäminen. Booksprint voitaisiin suomentaa esimerkiksi kirjapyrähdykseksi. Joukko teknisiä kirjoittajia, koodaajia ja tavallisia peruskäyttäjiä kokoontuu muutamaksi päiväksi yhteen laatimaan käyttöopasta hyvin intensiivisesti. FLOSS Manualsissa tällä pelottavalta kuulostavalla menetelmällä on saatu laadittua nopeasti hyvinkin laajoja oppaita.

Tietenkin kirjapyrähdyksistä on erilaisia muunnelmia. Se voidaan järjestää kokonaan tai osittain etäosallistumisena verkon kautta ja tapahtuman kestoa ja intensiivisyyttä voidaan muutella sopimaan osallistujien tarpeisiin. Perusmalli on kuitenkin intensiivinen muutaman päivän istunto.

Kirjapyrähdyksiä järjestetään usein erilaisten ohjelmistoprojektien ja organisaatioiden toivomuksesta ja rahoituksella. FLOSS Manuals onkin tehnyt oppaita esimerkiksi Free Software Foundationin, Googlen ja Mozillan kanssa.

- Tomi Toivio
Kirjoittaja on toiminut suomenkielisen FLOSS Manualsin koordinaattorina ja työskentelee Seravossa teknisenä kirjoittajana

Ubuntun julkaisujen tuen pituus.

Keskustelualueilla on useinkin sivuttu otsikon aihetta Ubuntun eri versioista. On hieman hämmentävää, että Ubuntua on sekä kerran kahdessa vuodessa julkaistavaa että puolivuosittain julkaistavaa mallia, puhumattakaan lukuisista rinnakkaisversioista. Siksi uusille käyttäjille on hyvä kertoa selkeästi yhdestä ykkösvaihtoehdosta, jos valinta muuten vaikuttaa vaikealta. Viimeksi keväällä nimimerkki juyli kysyi Ubuntu Suomi ja yhteisöt -alueella LTS-suosituksen perään jälleen seuraavasti:

”Olen jo aikani ihmetellyt Ubuntu-Suomi-sivuston suositusta asentaa kerettiläisittäin LTS-versio. Ubuntu on kuitenkin jatkuvan _kehityksen_ jakelu, joten varmasti olisi asiallista suosittaa _aina_ uusinta virallista versiota.”

Tässä tällöinen vastaukseni, joka pätee hyvin edelleen:

Tämä on sovittu kokouksessa 29.8.2010. Perusteluina on, että 18kk tietoturvatuki on liian lyhyt sekä 6kk päivitystiheys liian suuri. Asiaa voi ehdottaa käsiteltäväksi uudelleen.

Ei-LTS-versioita testataan vähemmän, ja niissä on aina regressioita osalle käyttäjistä. Päivityskään ei mene aina ongelmitta, etenkään kun päivitysten hallinta alkaa tarjota päivitystä heti julkaisun jälkeen – LTS-versioissa seuraavaan LTS-versioon aletaan tarjota päivitystä n. 2-3 kuukautta uuden LTS:n julkaisun jälkeen.

Se miksi asiaa lähestytään näin, on oletus että Ubuntu Suomen sivuille tulee myös moni ihminen, joka tutustuu ensimmäistä kertaa käyttöjärjestelmään joka ei tullut koneen mukana. Hänellä ei välttämättä ole mitään tukiverkkoa, joka korjaisi ongelmia niiden ilmaantuessa. Tällöin LTS-versio on varma valinta, ja asennuksen onnistuessa kone on kutakuinkin huoltovapaa seuraavat 2-4 vuotta. Myös LTS -> LTS -päivitysten suurempi testaus, ja tämä “.1-version” odottaminen ennen kuin päivitystä edes tarjotaan, edesauttavat pitkällä aikavälillä tyytyväisyyttä.

Silloin kun kyse ei ole Ubuntu-ummikosta, hän tietää jo nämä versiot ja konservatiiviusasteensa mukaan valitsee joko LTS:n tai uusimman puolivuosi-Ubuntun.

Jopa se, että LTS-asennus-CD tukee vähemmän uusinta rautaa, ei ole niin suuri ongelma. Jos 10.04.2 LTS esim. antaa mustan ruudun jollain uudella nvidialla tms., ei myöskään vahinkoa tapahdu koneelle. Tällöin käyttäjä voi halutessaan palata Ubuntu Suomen sivuille tutkimaan ongelmaa, ja luultavasti löytää maininnat tiheämmin julkaistavista puolivuosittaisjulkaisuista, joissa on enemmän laitetukea. Näitä mainintoja voisi olla kyllä myös enemmän.

11.04:n kanssa Unity on myös tuore juttu, eikä varmasti ole kaikkien mieleen vielä tässä vaiheessa eikä se yksinkertaisesti toimi kaikille. Omasta mielestäni se on juuri nyt julkaisuun mennessä saatu kohtuullisen hyväksi, vaikka opettelua vähän vaatiikin.

Kokonaan toinen asia on, että joka tapauksessa jos 11.04:lle haluaa lisää näkyvyyttä, ja kyllähän sitä uutta Unityä jne. voisi hehkuttaa, tarvittaisiin ihmisiä tekemään esittelysivuja. Tähän toimeen saisi käydä heti ilman lisäkeskustelun tarvetta, sillä ketään ilmoittautunutta ei ole. Eli esim. kun nyt on sivu http://wiki.ubuntu-fi.org/Ubuntu_10.04_LTS , niin lähtisi tekemään esittelysivua http://wiki.ubuntu-fi.org/Ubuntu_11.04 ja mielellään näyttävämpänä.

- Timo Jyrinki

Dell on jo pitkään tarjonnut esiasennettuja tietokoneita Ubuntulla ja tiettävästi Dellin pääjohtaja itsekin käyttää Ubuntua. Dellin Ubuntu-koneet olivat kuitenkin myynnissä vain tietyillä markkina-alueilla, ja vasta reilu vuosi sitten Suomen Dellistä sai edes yhden Ubuntu-mallin. Nyt keväänä kuitenkin huomasin, että Dell.fi:ssä mainostettiin useita koneita esiasennetulla Ubuntulla, ja niiden joukossa oli laitteena kiinnostava Latitude E5420, jonka päätin sitten ostaa yrityksellemme.

Tilausprosessi oli mielenkiintoinen. Vaikka tuotevalikoimassa lukee, että tiettyjen kannettavien käyttöjärjestelmävalikoimaan kuuluu Ubuntu 9.10 tai 10.10, niin kun tuotteen “Mukauta ja osta” -nappia painaa, niin aukevassa koneräätälissä onkin käyttöjärjestelmävaihtoehtona vain Windowseja. Käytännössä jouduin menettelemään niin, että valitsin koneräätälistä haluamani valinnat ja tulostin yhteenvetosivun PDF-tiedostoksi, jonka sitten lähetin sähköpostitse tilauksena Dellille saatesanoin “liitteen tietokone, mutta käyttöjärjestelmänä Ubuntu”. Dellin sähköpostiosoitteen löytäminen Dellin sivuilta on käytännössä mahdotonta, joten kerrottakoon tässä Ubuntu-käyttäjille, että suomalaisen myyjän tavoittaa osoitteesta FI_MYYNTI@dell.com. Tilaukseeni sain vastauksen, että jostain teknisestä syystä Ubuntujen esiasennus Dellillä ei toimi, mutta saisin koneen ilman käyttöjärjestelmää (eli ilman Windows-veroa) ja joudun asentamaan Ubuntun itse, tosin Dell antaa silti takuun, että itsekin asennettu Ubuntu toimii Dellin koneessa täydellisesti.

Tilauksen jälkeen kone toimitettiin nopeasti kuriirilla toimistollemme asti. Kuten luvattua, Ubuntun asentaminen koneeseen itse oli naurettavan helppoa, koska koneen kaikki Linux-ajurit ovat VALOa ja oletuksena mukana Ubuntussa, kuten todennäköisesti muissakin tuoreissa Linux-jakeluissa. Mitään suljettuja laiteajureita ei tarvittu eikä muutenkaan mitään käsin erikseen asennettavia ajureita, vaan kaikki toimi ns. out-of-the-box. Vaikka Dell.fi:ssä käyttöjärjestlemävaihtoehdoksi oli kirjattu Ubuntu 10.10, asensin koneeseen Ubuntu 11.04:n, eikä se sinänsä ollut huono asia, sillä uudemmassa jakeluversiossa on edelleen samat ajurit tai niiden uudemmat versiot suoraan mukana. Vanhempaan 10.10:n saattaa joutua asentamaan jotain ajureita erikseen Dellin sivustolta jos niitä ei ollut jo mukana itse 10.10-jakelussa. Malli on virallisestikin Ubuntu-serfifioitu, minkä voi tarkistaa Ubuntu.com:sta.

Selvyyden vuoksi listaan vielä mitä kaikkea olen itse todennnut toimivaksi, varsinkin ei itsestäänselvän laiteajurituen osalta:

• näytönohjain ja 3D-kiihdytys (Intel i915-piirisarja)
• ulkoisten näyttöjen tunnistus ja kuvan jakaminen useammalle näytölle kaikilla eri asetuksilla
• langaton verkkokortti ja bluetooth sekä näiden sammuttaminen ja käynnistäminen fyysisellä lentokonetilakytkimellä
• HDMI-ulostulo
• virransäästötilat ja kaikkien laitteiden palautuminen virransäästöstä
• sisäänrakennettu kamera
• äänet: kaiutin, kuulokkeulostulo, sisäänrakennettu mikrofoni ja fyysiset volyyminapit
• näppäimistön taustavalo ja sen säätönapit
• ..ja kaikki muutkin näppäimistön funktionäppäimet toimii oikein, mm. näytön kirkkauden säätö sekä play/pause-napit
• jopa älykortinlukija toimi lähes suoraan, tarvitsi vain ajaa apt-get install pscsd, jotta GnuPG:lla on oikea ohjelmakirjasto, jonka kautta puhua älykorttini kanssa

Ainoa asia mikä ei ole 100%:sti Ubuntu/Linux-yhteensopiva on hiiren laiteajuri. Kannettavan tappihiiri ja tasohiiri kyllä sinänsä toimii, mutta ne on toteutettu PS/2-hiiriajurina, mistä seuraa tiettyjä ongelmia. Osoittimen liikuttelu ja tasohiirelle vierittäminen ylös ja alas toimii, koska sitä voi tehdä PS/2-hiirilläkin, mutta esimerkiksi kahden sormen vieritys tai vaakavieritys ei toimi, eikä mikään muukaan, mihin liittyy useamman kosketuksen tunnistaminen. Netissä lukemani mukaan Windows-ajurissa tasohiiri on toteutettu tasohiirenä ja kaikki multitouch (tai ainakin dualtouch) -asiat toimivat. Kaikkein ärsyttävintä on käytännössä se, että kun kirjoittaa kannettavalla ja kämmen hipaisee hiiritasoa, niin se aiheuttaa ylimääräisiä painalluksia. Aidossa tasohiiressä näin ei kävisi, vaan kämmenen osuminen tasolle kirjoittaessa ei aiheuta mitään. Tähän kuitekin löytyi väliaikainen ratkaisu siten, että asensin Dellin hiiriajuripaketista skriptin toggle-touchpad-1.1.deb, joka mahdollistaa hiiren sulkemisen kokonaan Fn+F5-näppäilyllä kirjoittamisen ajaksi tai kun on käytössä ulkoinen USB-hiiri.

Joskus kone myös jumittuu itsestään tai valmisutilasta palautuessa. Lisäksi näytön piirtoon tulee välillä ongelmia. Veikkaisin näiden johtuvan näytönohjaimen ja uusimman Ubuntun Unity-käyttöliittymän yhteentoimivuudesta, johon Delliltä ei ehkä voi vaatia vastuunottoa. Kokonaisuuteen nähden nämä ovat kuitenkin niin pieniä ongelmia, ja ne todennäköisesti korjaantuvat lähiaikoina, koska sertifioituna Ubuntu-laitteina niihin liittyvät viat saavat paljon huomioita. Voin silti lämpimästi suositella esiasennettuina mainostettavien Ubuntu-koneiden ostoa Delliltä, koska Linux-ajurien laatu on varmasti silti parhaasta päästä sattumanvaraisesti muista kaupoista valittaviin koneisiin verrattuna. Lisäksi koneista ei mene Windows-veroa, mikä jo yksinään on hyvä ja kilpailua edistävä asia.

Käyttöjärjestelmästä riippumatta mallia E5420 ei välttämättä kannata valita, koska vaikka siinä on 14-tuumainen näyttö, niin laite on 15-tuuman kokoinen, koska sekä näytön että näppäimistön ympärillä on parin sentin reunukset. Laitteessa olevat hyvät puolet, kuten heijastamaton mattanäyttö ja iso akku, löytyy myös muista Dellin malleista. Koneeseen valitsemani 8,65 Ah lisäakku kestää kevyessä koodauskäytössä koko työpäivän, joten reissumiehen työjuhtana kone palvelee kohtuullisen hyvin.

– Otto / Linux-tuki.fi

Edit 19.7.2011: Huomasin myös, että Linuxin kernelissä oleva APMS-bugi koskee myös tätä mallia. Virallista korjauspäivitystä odotellessa asian voi korjata käsin.

Tampereen vihreä valtuustoryhmä jätti maanantaina 7.3. valtuustoaloitteen, jossa esitetään vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen hyödyntämistä Tampereen kaupunkikonsernissa. Lisäksi vihreät esittävät, että kaupunki ottaa työasemillaan käyttöön ilmaisen OpenOffice-ohjelmiston.

Vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot (VALO) ovat tietokoneohjelmia joita saa käyttää, levittää ja muokata vapaasti. Tunnetuimpia VALOja ovat mm. suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämä käyttöjärjestelmäydin Linux, Internet-selain Firefox ja toimisto-ohjelmisto OpenOffice.org.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta suosittelee julkaisussaan (JHS 169) VALOjen käyttöä julkisessa hallinnossa. Myös hallitus on esittänyt vastaavan suosituksen (kannanotto 6.3.2009).

Tampereen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Olli-Poika Parviaisen mukaan vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö edistää kaupungin riippumattomuutta yksittäisistä ohjelmistovalmistajista ja tuottaa säästöjä.

Esimerkiksi Helsingissä pelkästään työasemien ja toimisto-ohjelmien lisenssimaksut ovat lähes viisi miljoonaa euroa vuodessa. Helsingin kaupunginvaltuusto onkin vihreiden aloitteesta päättänyt, että kaupunki ryhtyy kokeilemaan avoimen lähdekoodin ohjelmia työasemakäytössä nykyisen palvelinkäytön lisäksi. Myös Oikeusministeriö on saavuttanut useiden satojen tuhansien eurojen vuosittaiset säästöt suosimalla VALOja hallinnonalallaan.

VALOt edistävät vihreiden mukaan myös ympäristöystävällisempää tietoyhteiskuntaa, sillä ne toimivat vanhemmissakin tietokoneissa eikä niiden käyttö edellytä jatkuvia laitepäivityksiä. VALOjen avoimet tiedostomuodot lisäävät myös julkisen hallinnon esteettömyyttä, saavutettavuutta ja läpinäkyvyyttä. Riippumattomuus yksittäisistä toimittajayrityksistä puolestaan edistää reilumpaa kilpailua.

VALOihin liittyy vihreiden mukaan myös tietoyhteiskunnan demokratiaa edistävä ulottuvuus. ”Ottaisitko mieluummin rokotteen, jonka toiminta on yksittäisen yrityksen salaisuus, vai rokotteen joka on kehitetty ja tutkittu avoimessa tiedeyhteisössä? VALOissa on kyse vastaavasta asiasta eli oikeudesta vapaaseen tietoon ja sen hyödyntämiseen”, Parviainen kiteyttää.

Tampereella on pohdittu VALOjen käyttöä aiemminkin. Vihreiden Oras Tynkkynen teki asiasta aloitteen vuonna 2004 ja vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmä esitti hiljattain vapaita ohjelmistoja Tampereen kouluihin.

Valtuustoaloite on kokonaisuudessaan luettavissa sivulta http://www.ollipoikaparviainen.fi/blogi/valo-tiedote/.

Lue myös aiempi aloite LTSP:n käytöstä sekä VALO-aloite Helsingissä.

Debian-projekti

Debian kertoo kotisivuillaan ensimmäisenä olevansa ”universaali käyttöjärjestelmä”. Tämä näkyy sen kymmenien tuhansien ohjelmapakettien valikoimassa sekä tukena aivan muillekin kuin perinteisille henkilökohtaisille tietokoneille. Nyt 6.0-julkaisun myötä Debian virallisesti ei myöskään ole pelkästään Linux-jakelu, vaan Linux-ytimen sijaan voi valita vaihtoehtoisen kFreeBSD-ytimenkin. Kun linuxia käytetään nykyään jo melkein yleissanana vapaiden ohjelmistojen käyttöjärjestelmistä, tämä voi olla sekä hämmentävää että valaisevaa… mutta lähinnä se kertoo siitä, kuinka mittava projekti Debian on. Debian 6.0 -julkaisun yhteydessä luotiin 693 eri levykuvaa 11 tietokonearkkitehtuurille, ja näihin levykuviin kullekin arkkitehtuurille rakennetut 29 000 suoritettavaa ohjelmapakettia on luotu lähes 15 000 lähdekoodipaketista.

No mutta pidemmittä puheitta, yksi esittely Debian 6.0:sta löytyy tuoreeltaan Viikon VALO -sivustolta:

http://viikonvalo.fi/Debian_GNU/Linux

Uutta julkaisua juhlistetaan ympäri maailmaa kymmenissä maissa, Argentiinasta Venezuelaan… lisätietoja sekä mahdolliset Suomen tapahtumat (jos joku järjestää) sivulla http://wiki.debian.org/ReleasePartySqueeze.

Blogimme arkistoista löytyvät myös merkinnät Debian 4.0- ja Debian 5.0 -julkaisuista vuosilta 2007 ja 2009.

– Timo Jyrinki
Kirjoittaja on vapaa-ajallaan Ubuntu-puuhien lisäksi Debian-kehittäjä

Vuoden ensimmäisenä ohjelmana on esitelty Really Slick Screensavers. Ohjelmaesittelyihin valitaan parhaita vapaita ohjelmia, joista suurin osa toimii niin Ubuntussa, Windowsissa kuin Macissäkin. Kohderyhmänä on kaikki suomalaiset, eli ohjelmat ovat suomenkielisiä ja helppokäyttöisiä.

Viikon VALOjen ilmestymistä voi seurata myös RSS-syötteellä.

Projektia vetää Linux-Aktivaattorin Petri Salmela, joka on mukana myös VALO-CD-projektissa. Viikon VALOjen tuottamiseen voi osallistua Linux-aktivaattorin wikissä.

Sivulla on valmiit linkit sosiaalisen median palveluihin, jotta viikon VALOjen vinkkaaminen kavereille olisi mahdollisimman helppoa.

– Otto / Linux-tuki.fi

Menneinä vuosina yhteisöpottimme ovat kasvaneet huomattaviksi, vuonna 2006 Ubuntu Suomen yhteisö keräsi upean 2709 euron potin, ja vuoden 2007 pottikin oli varsin komea, 1034 euroa. Viime vuoden potti jäi 422 euroon, joten pistäkäämme paremmaksi tänä vuonna. Lahjoittajat pysyvät anonyymeinä, ainoastaan lahjoitetut summat tulevat näkyviin.

Osallistua voi käyttäen verkkopankkitunnuksia, eikä siihen kulu kuin pari minuuttia aikaa. Kyseessä ei ole kilpailu siitä kuka lahjoittaa eniten, vaan jokainen joka haluaa lahjoittaa, tekee sen omien resurssiensa rajoissa. Pieni, muutamankin euron summa on hyväntekeväisyyttä!

Klikkaa minua osallistuaksesi!

Kiitos!

Joulupadan varojen jakaminen

Joulupadan varat jaetaan heti joulun läheisyydessä ruokana, vaatteina ja lahjakortteina vähäosaisille lapsiperheille ja muille syrjäytyneille ihmisille, jotka tulevat sitä itse pyytämään tai joiden läheiset ovat toivoneet heille apua. Suuri osa avusta jaetaan Pelastusarmeijan Joulujuhlissa ympäri Suomea suoraan ruokana ja muina tuotteina.

Pelastusarmeijan sosiaalipalvelun avustustyöntekijät ovat joutuneet todistamaan erityisesti lapsiperheiden taloudellisten vaikeuksien edelleen lisääntyneen. Lisäksi pitkäaikaistyöttömyys on nykyisellään tuhansien ihmisten toimeentulon kaventajana ja se merkitsee monen kohdalla ennen pitkää myös terveys- ja mielenterveysongelmia.

Roolijako

Vaikka Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna varsin toimiva valtiollinen sosiaaliturva, se ei riitä auttamaan jokaista avuntarvitsijaa. Sekä valtion sosiaalirahat että henkilöresurssit ovat rajalliset. Tämän järjestelmän rinnalla tarvitaan myös muuta avustustoimintaa ja avustusjärjestöjä. Näin on ollut kautta historian.

Väärinkäytökset

Kaikenlaiset avustustyön hyväksikäytöt on pyritty estämään erilaisilla käytännönratkaisuilla. Esim. alkoholia ei lahjakorteilla voi ostaa lainkaan. Lisäksi mahdollisimman suuri osa avusta pyritään jakamaan suoraan tuotteina.
Kustannustehokkuus

Joulupata on tunnetusti yksi kustannustehokkaimmista avustusmuodoista. Pelastusarmeijan kulut ovat jokaisessa kaupungissa hyvin pienet ja suuri osa työstä tehdään talkoovoimin. Avustusvaroilla hankittavista tuotteista on pystytty sopimaan monilla paikkakunnilla omakustannushintoja ja toiset kauppiaat antavat osan ruoasta ja tavaroista omana lahjoituksenaan, ilmaiseksi. Lisäksi välikäsiä vähentää se, että avun jakaminen tapahtuu kullakin paikkakunnalla suoraan kädestä käteen.

Tilinpäätös: Joulupata 2009

Viranomaisille annetun kokonaistilinpäätöksen mukaan (toukokuu 2009) Pelastusarmeijan Joulupadan saamat lahjoitukset (padoilla kerätyt, rahalahjoitukset, Joulupata.fi) olivat vuonna 2009 yhteensä 1.041.208,45 euroa ja keräyskulut yhteensä 35.835,17 euroa eli noin 3,44 %. Tämä tarkoittaa sitä, että 96,56 % annetuista lahjoituksista todella menee perille.

Uskonto ja puolueettomuus

Pelastusarmeija on hengellinen ja sosiaalinen liike. Se ei kuitenkaan edellytä mitään tiettyä vakaumusta avustamisen ehtona. Esim. Helsingissä avustettavien joukkoon kuuluu niin muslimeja kuin kristittyjä ja ateistejakin.

Pelastusarmeija ei arvioi avun antajia tai saajia heidän uskonnon, poliittisen vakaumuksen, rodun tai elintapojen perusteella. Apua annetaan ja vastaanotetaan siellä missä se on mahdollista.

Verkkokauppa.com:n valikoimasta löytyy tällä hetkellä mm. Globalscale GuruPlug -miniservereitä sekä Gadget Computer eBOX:ja. Muutama HP:n thin client löytyy myös. Valitettavasti varsinaisia kannettavia tai pöytäkoneita Linuxilla ei ole. Palvelinkoneita ja palvelinten oheislaitteita löytyy runsaasti mm. Red Hat ja SUSE -yhteensopivuusmaininnoilla, ja Red Hatiä voi ostaa suoraan Verkkokauppa.com:sta. HP:n ja Samsungin tulostimissa näyttää myös olevan maininnat Linux-yhteensopivuudesta.

Niin, ja kuten kaikissa muissakin verkkokaupoissa, N900 mobiilitietokone/puhelin tulee tietysti esiasennetulla Linuxilla, samoin kuin kaikki Android-puhelimet, joissa tosin Linux-ydin on hyvin riisuttua ja räätälöityä mallia.

Toiselta suurelta myyjältä eli Gigantilta löytyy linux-hakusanalla vain Linux-yhteensopivia web-kameroita, eikä yhtään tietokonetta.

Runsaasti mainostavasta Konebox.fi:stä ei löydy yhtään varsinaista Linux-tietokonetta, mutta oheislaitteista mm. Brotherin tulostimissa on maininta Linux-yhteensopivuudesta. Mielenkiintoinen löytö oli myös Viewsonicin olohuone-PC, joka myydään ilman käyttöjärjestelmää. Jos Linux-konetta ei voi ostaa suoraan, on toiseksi paras vaihtoehto tällainen käyttöjärjestelmätön kone, jotta ei joudu maksamaan ns. Windows-veroa.

Tarkistin tilanteen myös Vertaa.fi:stä. Se näyttää olevan täynnä vanhoja tuloksia, eli Linux-koneita kyllä löytyy, mutta mikään niistä ei ole oikeasti enää myynnissä (mm. Asus EEEPC, Asus EEE BOX, MSI Wind).

Ubuntu-fi.org:n listaus vanhentunut

Ubuntu-fi.org -sivuilla lista Ubuntu-koneiden myyjistä Suomessa on hyvä tietolähde, mutta valitettavasti hieman vanhentunut.

Ensimmäisenä listalla on Dell, jonka pääjohtaja tiettävästi käyttää Ubuntua henkilökohtaisessa koneessaan ja muutenkin Dell on ollut hyvin aktiivinen esiasennettujen Ubuntu-koneiden tuotteistamisessa. Valitettavasti Suomen Dellin sivuilta yksityisasiakkaat eivät voi ostaa mitään, vaan heidät ohjataan jälleenmyyjälle, eli Gigantille (ja linkki ei edes toimi esim. sivulta http://www1.euro.dell.com/content/topics/topic.aspx/emea/topics/retail_landing?c=fi&l=fi&s=dhs). Lähetin tästä huomautuksen Dellille heinäkuussa, mutta sivustoa ei ole korjattu, joten ilmeisesti Dell ei Suomessa panosta lainkaan yksityisasiakkaisiin. Yritysasiakkaiden verkkokaupasta sen sijaan on jopa mahdollista tilata Latitude 2110 Ubuntulla. Tämä on kuitenkin varsin suppeaa verrattuna esim. Englannin tai Saksan Dellin verkkokaupoissa. Kuulemani mukaan Delliltä voisi Suomessakin tilata muitakin koneita esiasennetulla Ubuntulla, jos tekee tilauksen puhelimitse.

Tarkistin myös muut Ubuntu-koneiden myyjät Suomessa. Monella yrityksellä ei ollut mitään tuote- tai hintatietoja netissä, joten niiden tarjonnasta on vaikea sanoa mitään. Osasta verkkokauppoja en löytänyt mitään mainintaa esiasennettujen Ubuntujen jälleenmyynnistä, joten ilmeisesti listaus Ubuntu-fi.org:ssa pitäisi poistaa. Valmiita tuotteita löytyi mm. Puuverkko.net:in verkkokaupasta, Petrorekin verkkokaupasta (Ordi-kannettavia saa Ubuntulla halutessaan), Pohjolan tietotekniikalta, Smartoshop (Fit-PC2-minikoneet) ja Tietokonekauppa.fi (yksittäisiä mini-PC:tä sekä Linux-yhteensopivia runkoja).

Mielenkiintoinen havainto oli, että LinuxComp.net on nykyisin keltaisetkukat.com eikä siellä myydä muuta kuin Ubuntu-asennuslevyjä, eikä yhtään tietokoneita. Valitettavasti myös Linuxkauppa.fi ei enää tarjoa Linux-tietokoneita ja viimeisin tuotelisäys on vuosi sitten, joten koko kauppa taidetaan sulkea kohta.

Ulkomaiset verkkokaupat

Ulkomailla tarjonta sen sijaan vain kasvaa. Ensinnäkin Canonical on ryhtynyt julkaisemaan listaa Ubuntu-sertifioiduista tietokoneista ja Ubuntun kumppaneiden kautta löytyy myös linkkejä verkkokauppoihin, jotka tarjoavat kunnolla toteutettuja esiasennettuja Ubuntu- ja Linux-tietokoneita.

Ulkomaalaisista Linux-laitekaupoista tunnetuimpia lienevät System76, EmperorLinux, LinuxCertified ja Gnutiken. Oletettavasti viimeisin eli Gnutiken lienee suomalaisen kannalta paras, koska Ruotsissa on käytössä sama näppäimistö kuin Suomessa, sähköpistoke on samanlainen ja postikulut lienevät kohtuullisia.

– Otto / Linux-tuki.fi