Dropboxin asentaminen on erittäin helppoa ja siihen saa myös Ubuntuun automaattiset päivitykset käyttämällä Dropboxin pakettilähdettä. Lisätiedot latausivulla.

Kun Dropbox on valmiiksi asennettu, näkyy sen ikoni Gnomen ilmoitusalueella. Ikonia napsauttamalla tai kotihakemistostasi selaamalla voit avata Dropbox-kansion.

Vaikka Dropbox on olemassa useille käyttöjärjestelmille (mm. Mac, Windows, Linux, Iphone), on sen toteutus Linuxissa erittäin hyvin integroitu Gnomeen. Esimerkiksi kun kansion sisältöä muuttaa, niin yksittäisttäisten tiedostojen päällä olevat kuvakkeet kertovat synkroinoinnin tilanteen: vihreä merkki kertoo että tiedosto on ajan tasalla ja sininen nuoli kertoo latauksen olevan käynnissä.

Vastaavat ikonit ovat myös Gnomen paneelin kuvakkeessa. Lisäksi Dropbox tiedottaa toiminnastaan notify-toiminnon kautta.

Toiminta ja ominaisuudet

Pohjimmiltan Dropbox on synkronointipalvelu, eli kun yhdellä koneella tallennat Dropbox-kansioosi tiedoston tai muokkaat siellä olevaa tiedostoa, päivittyy se välittömästi kaikkiin koneisiin, joissa on auki samainen Dropbox-kansio.

Dropbox-tiliin voi kirjautua myös selaimen kautta. Selaintoimintojen ansiosta Dropbox-kansiosi on siis periaatteessa käytettävissä miltä tahansa tietokoneelta, jolla ylipäänsä on Internet-yhteys.

Dropboxia voi myös käyttää varmuuskopiointitarkoituksiin, koska poistettuja tiedostoja tai tiedostojen vanhoja versioita voi palauttaa Dropboxin selainkäyttöliittymän kautta.

Lisäksi Dropboxia voi käyttää tiedostojen jakamiseen. Luomalla uuden alikansion ja lähettämällä siitä kutsut muille käyttäjille mahdollistat heidän pääsyn kyseiseen kansioon.

Paneelissa olevaa ikonia napsauttamalla hiiren kakkosnapilla tule esiin toimintovalikko, josta voi nähdä mm. listan viimeksi päiviteyistä tiedostoista.

Dropboxiin on myös saatavilla laajennuksia, joilla sitä voi hyödyntää useammalla tavalla: http://wiki.dropbox.com/DropboxAddons.

Dropboxin ilmaiseen käyttöoikeuteen sisältyy 2 gigatavua tallennustilaa. Jos kutsut siihen uusia käyttäjiä, palkitaan sinut lisätilalla 200 MB per kutsuttu käyttäjä. Maksamalla 99 taalaa vuodessa saa 50 gigaa ja 199:lla taalalla 100 gigaa tallennustilaa.

Turvallisuus ja yksityisyys

Dropboxin sivuilla olevien tietojen mukaan kaikki käyttäjän tiedot ovat salattu käyttäjän omalla salasanalla eikä Dropboxin työntekijät voi nähdä tiedostoja. Kun Dropbox ei ole avointa lähdekoodia, niin sen todellisesta toiminnasta on vaikea varmistua.

Kokemuksia

Omien kokemuksieni mukaan Dropbox toimii nopeasti ja luotettavasti. Omassa käytössäni ei ole koskaan ilmennyt mitään teknisiä ongelmia tai edes hidastelua. Toisin oli Ubuntu Onen kanssa, jonka toimivuus ole hidasta ja epävarmaa.

Lisäksi käytettävyys on erinomaisella tasolla hyvin mietittyjen ominaisuuksien ansiosta. Erityisesti pidän Dropboxin tavasta käyttää kuvakkeita synkronointitilan kuvastamiseen. Ubuntu One voisi ottaa ikonien käytöstä mallia.

Ainoa peruskäyttäjän näkökulmasta oleva huono puoli on se, että ohjelma ei ole suomenkielinen ja se ei ole millään lailla avoin, joten sitä ei voi edes suomentaa.

Johtopäätös

Ubuntu 10.04:n julkaisun jälkeen Ubuntu One lähestyy jo huomattavasti Dropboxin toimintavarmuutta ja helppoutta, ja moni Ubuntu One -artikkelissani moittimani ongelma on korjattu. Perustoiminnon, eli tiedoston synkroinoinnin osalt, Dropbox on vielä Ubuntu Onea edellä, ja siksi sitäkin kannattaa kokeilla.

– Otto

Ohjelma on saatavilla Ubuntulle versiosta 9.04 alkaen ja versiosta 9.10 se löytyy valikosta Sovellukset > Internet > Ubuntu One. Ohjelman ajaminen ensimmäistä kertaa avaa selainikkunaan osoitteen http://one.ubuntu.com/, jonne pitää aluksi luoda tili. Tilin käyttöön tarvitaan Launchpad-tunnukset, mutta ne luodaan automaattisesti niille joilla ei sellaista vielä ole. Asennuksen kohteena olevan tietokoneen nimen määrittämisen jälkeen ohjelma tekee kotihakemistoon kansion nimeltä “Ubuntu One” ja sitten voit alkaa käyttää palvelua siirtämällä tiedostoja tuohon maagiseen kansioon. Tiedoston siirtäminen kansioon laukaisee automaattisesti synkrointointiohjelman, joka tallentaa tiedoston pilveen.

Jos sinulla on entuudestaan Ubuntu One, mutta käynnistät sen tietokoneella, johon sitä ei ole vielä asetettu, voit liittää uuden koneen olemassaolevaan tiliisi. Näin uudellakin koneella näkyy kansio “Ubuntu One”, jossa on täsmälleen sama sisältö kuin muissakin tietokoneissasi. Muokkaamalla kansion sisältöä huomaat miten synkrointinti toimii.

Vaikka sinulla olisikin vain yksi tietokone, voi Ubuntu Onea käyttää vaikkapa varmuuskopiointiin. Siirrät vain kopiot tärkeimmistä tiedostoistasi pilvikansioon.

Voit myös jakaa Ubuntu One -kansion alakansion ystävillesi. Kutsuminen tapahtuu syöttämällä sähköpostiosoitteita jakoasetusikkunaan. Jos kutsun vastaanottajillakin on käytössä Ubuntu One, ilmestyy sinun jakama kansio heidän “Ubuntu One” -kansion alakansioon nimeltä “Shared with me”. Jos ystävilläsi ei ole asennettuna Ubuntu One -asiakasohjelmaa, voivat he silti selata jakamiasi tiedostoja selaimella Ubuntu Onen verkkosivujen kautta.

Itse asiassa verkkosivujen kautta voit myös itse selata omia tiedostojasi mistä tahansa. Avaa vain One-palvelun verkkosivut ja kirjaudu sisään.

Ubuntu Onessa on myös osiot muistiinpanojen ja yhteystietojen synkrointointiin. Synkronoitujen yhteystietojen käyttöönotto on todella helppoa Evolutionissa, jossa asetusten Yhteystiedot-osiosta voi ottaa CouchDB-yhteyden käyttöön yhdella ruksilla. Muistiinpanojen synkroinoinnin voi aloittaa vastaavasti Tomboyn asetuksista.

Ubuntu Onen ilmaisversio sisältää 2 GB tallennustilaa. Maksamalla 8 euroa kuukaudessa saa käyttöönsä 50 GB tallennustilaa.

Turvallisuus ja yksityisyys

Turvallisuus- ja yksityissyysasiat on kuvattu sivulla https://wiki.ubuntu.com/UbuntuOne/Security ja https://help.launchpad.net/PrivacyPolicy. Tällä hetkellä pilvessä tallennettavat tiedot eivät ole salattuja ja Launchpadin käyttöehtoja voi tulkita siten, että Canonical pidättää oikeuden tallentaa pysyvästi itselleen kaikki käyttäjän tiedot.

Jos haluaa olla varma selustastaan, kannattaa tutustua sivun http://ubuntuforums.org/showthread.php?p=8517221 ohjeisiin omien tiedostojen automaattisesta salaamisesta ennen siirtoa pilvipalveluun.

Kokemuksia

Ubuntu One on toki helppo ottaa käyttöön ja se on hyvin integroitu yleiseen Ubuntu-kokemukseen, mutta valitettavasti se tuntuu hieman epävakaalta. Voi olla että kokemukseni ovat huonoa tuuria, mutta olen kuitenkin asentanut Onen kolmelle eri koneelle, ja kaikissä niissä se käyttäytyy hassusti.

Ensinnäkin vaikka Ubuntu Onen asetuksissa on valittu, että se asiakasohjelma yhdistyy palvelimeen automaattisesti, niin useimmiten yhteys on tietokoneen käynnistyksen jälkeen poikki ja se pitää manuaalisesti napsauttaa päälle. Useimmiten sitä ei jaksa tehdä, joten huutomerkin sisältävä pilvi on tuttu näky paneelissa.. Lisäksi ohjelma kaatuilee tai ainakin paneelisovelma, joka näyttää pilvi-ikonin, tekee temput ja pilvi-ikoni katoaa. Sen jälkeen ei pysty tietämään missä tilassa synkronointi on.

Yhdellä koneella kävi myös siten, että kun siirsin 600 megatavun edestä valokuvia sisältävän kansion Oneen, ei palvelu lähtenyt siirtämään tiedostoja lainkaan. Valokuvien varmuuskopiointi Onella oli hyvä idea, mutta toteutus ei jostain syystä onnistunut. Joskus One myös näyttää käyttävän raskaasti tietokoneen resursseja hidastaen muuta käyttöä.

Käyttöliittymä vaatii myös hieman hiomista. One-kansiossa olevissa tiedostoissa on aina vihreä ruksi, eikä ainakaan minulle ole vielä selvinnyt tarkalleen mitä se tarkoittaa. Vihreä ruksi ilmestyy tiedostoihin aina ja heti, joten ainakaan se ei kerro onko tiedosto synkronoitu pilvipalvelimen kanssa vai ei.

Suomenkielisyyskin on puutteellista. Itse ubuntuone-client-ohjelma on pääosin suomennettu, mutta taasen verkkosivusto on täysin englanninkielinen, joten palvelua ei voi esim. ottaa käyttöön ilman englannin kielen taitoa.

Kubuntu-käyttäjät huomio: Ubuntu One on toistaiseksi olemassa vain Ubuntulle (Gnome).

Johtopäätös

Ubuntu One on hyvä idea, mutta valitettavasti toteutus ei ole yhtä käyttäjäystävällinen ja varmatoiminen kuin mihin Ubuntussa on normaalisti toteuttu. Sinänsä voin kyllä maksaa Canonicalille 8 euroa kuukaudessa ihan kannatusmielessä Ubuntun kehittämisestä, mutta kansion synkrointintipalveluna käytän mielumminkin jotain varmatoimisempaa. Toivottavasti palvelu paranisi ajan myötä..

Lisäksi Ubuntu Onea käytettäessä tulee muistaa, että se on saatavailla vain Ubuntulle. Jos sinulla on myös Windows- tai Mac-kone, jonka kanssa haluat synkronoida tiedostoja, ei Ubuntu Onen käyttäminen ole  vaihtoehto.

Seuraavassa artikkelissa kerron mikä on vaihtoehto.

–Otto

Netanttilalla on sopimus suurista levy-yhtiöistä EMI:n, Universal Musicin ja Sony BMG:n kanssa.  Warner Musicin kanssa käydään vielä neuvotteluja.  Myös pienet levy-yhtiöt ovat suostuneet kopiosuojaamattoman musiikin myyntiin.

On mielenkiintoista nähdä, miten muut verkkokaupat reagoivat Netanttilan muutoksen luomaan uuteen kilpailutilanteeseen. Aiemmin kopiosuojaamatonta musiikkia MP3-mudossa on Suomessa myynyt meteli.net -verkkokauppa.

Mikko Huovila

Ostinpa nimittäin tässä eräänä päivänä vaimolleni Asus EeePC 1000HE -miniläppärin. Osasyy tähän hankintaan oli se, että halusin tukea suomalaista kauppiasta joka vihdoinkin tarjosi Linuxilla esiasennettua miniläppäriä (http://www.linuxkauppa.fi/tuote/3947). Kun Asus EeePC alun perin lanseerattiin, sisälsi se valmistajan toimesta Linuxin ja EeePC:n myynnin myötä Linux levisikin ihan kiitettävästi, kunnes Microsoft ärähti ja nyttemmin Asus – ilmeisesti painostettuna – myy läppäriä myös Windows XP:llä ja lisäksi mainoslauseella “It’s better with Windows”. Linux-versio on edelleen olemassa, mutta sitä ei enää edes maahantuoda Suomeen. Lisäksi Asuksen tappioksi laskettakoon myös se, että heidän Linux-jakeluvalintansa ei ollut kovin onnistunut, koska koneissa oli Xandros. Nyt ostamassani koneessa oli esiasennettuna Easy Peasy Linux (http://www.geteasypeasy.com/), eli räätälöity Ubuntu.

Koska en halunnut vaikuttaa kokeen kulkuun, en neuvonut vaimolleni mitään vaan seurasin vain hiljaa sivusta miten hän koneensa otti käyttöön. Aluksi naista tietysti viehätti koneen valkoinen väri ja kevyt paino. Pieni konehan sopii vaikka käsilaukkuun… Sitten vaimo selaili koneen mukana tullutta ohjenivaskaa. Valitettavasti kaikki ohjeet ja asennuslevyt olivat vain Windowsille eikä mukana ollut edes yhtä A4:sta jossa olisi kerrottu että koneessa on esiasennettu Linux. Ihmettelyn jälkeen vaimo laittoi akun paikoilleen ja virtajohdon kiinni. Kun virtanappi löytyi ja kone lähti käyntiin, tuli ruudulle pienen alkulatauksen jälkeen asetusvelho. Ensimmäinen dialogi kysyi aikavyöhykettä, jossa perusvalintana oli “Helsinki” minkä vaimo hyväksyi (kun mistään ei löytynyt vaihtoehtoa “Tampere”). Toisessa dialogissa kysyttiin näppämistöasettelua, josta vaimo ei tajunnut mitään, mutta onneksi valitsi vain “Seuraava” sotkematta mitään. Kolmannessa ruudussa käyttäjätunnuksen ja salasanan asettaminen onnistui helposti, ja sitten käyttöjärjestelmä olikin jo käyttövalmis.

Kun kone sitten varsinaisesti käynnistyi ja oli sisäänkirjautumisikkunan vuoro, näppäili vaimo käyttäjätunnuksensa ja salasanansa, ja jäi sitten ihmettelemään missä se “kirjaudu sisään”-nappi oikein on – näkymässä kun oli vain painikkeet sammuttamiseen, kielen valintaan ja session vaihtoon. Neuvokkaana vaimo avasi mukana tulleen ohjekirjan (joka siis oli Windows XP:lle) ja sieltä hän hoksasi, että tässä vaiheessa pääsee eteenpäin enteriä painamalla (onneksi XP ja GDM toimii tässä samoin). Sitten kun työpöytä aukeni ihmetteli vaimo hetken oudon näköistä näkymää, mutta löysi melko pian Firefoxin ikonin ja sai selaimen auki.

Kun nettiyhteys ei heti toiminutkaan, avasi vaimo taas ohjekirjan (siis sen XP:lle tarkoitetun) ja etsi sieltä ohjetta miten langattoman verkon saa päälle. No ohjeessa luki että paneelista ilmoitusalueelta (ruudun alanurkasta) löytyy ikoni, jota napsauttamalla homma lähtee käyntiin. Kuinkas ollakaan tämäkin ohje toimi Easy Peasyssä, koska paneelissa odotti palvelualtiina Network Manager -sovelma (tosin se oli ylänurkassa, mutta ikoni oli riittävän samannäköinen kuin ohjeessa). Aukeavasta valikosta hän valitsi oikeannimisen verkon ja sitten syötti salasanan. Voila – netti toimi ja Firefoxilla pääsi Googleen – ja tietysti Facebookiin.

Toisella käynnistyskerralla kone ilmoitti, että päivityksiä on saatavilla. Vaimo avasi päivitysohjelman, mutta ei uskaltanut tehdä kuitenkaan mitään, kun ei oikein ymmärtänyt onko päivittäminen pakollista ja mihin se vaikuttaa. Päivitysohjelmassa oli vaarallisesti esillä myös “Uusi jakelupäivitys 9.04 on saatavilla” ja vaimo meinasi asentaa sen muiden päivitysten ohella, kunnes jänisti eikä asentanut mitään päivityksiä.

Ensimmäisen illan aikana vaimo myös rapsutti näppäimistön alla olleen Windows-tarran irti, koska sen rumuus häiritsi häntä. Hyvä vaimo!

Nyt vaimo on käyttänyt konetta kuukauden ajan. Käyttö on ollut pääasiassa nettiselailua ja pelaamista. Koneessa on myös käynyt digikamera ja tulostin, joiden asentamiseksi ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin kytkeä USB-kaapelin koneeseen ja odottaa hetken, kunnes Ubuntu ilmoittaa että laite on käyttövalmis. Mitään ongelmia ei ole ilmennyt. Ei viruksia, ei kaatuilua, ei häiritseviä ponnahdusikkunoita jotka vaativat käyttäjän huomiota eikä muutakaan ärsyttävää. Eikä stressiä.

Ja kun vaimo viihtyy koneella niin sitä saa itsekin hoitaa omat tietokonejuttunsa rauhassa

– Otto

Sinänsä hieman harmittaa, koska haluaisin kyllä edelleen viettää enenmän aikaa linuxilla, mutta nyt tämänhetkisen tilanteen takia aika on jäänyt oikeastaan nollaan. Voi myöskin olla, että yritysmaailmassa joudutaan odottamaan vielä jonkin aikaa, että päästään aivan 100% eroon windowsista ja sekin vaatii ehdottomasti kompromisseja.

Mitä nämä kompromissit sitten ovat? Ensinnä tulee mieleen toimisto-ohjelmistot. Käytän kyllä openofficea, mutta tallenan dokumentit doccina tai pdf -muodossa. Tässä tulee heti ensimmäinen kompromissi mikä on yritysmaailmassa tehtävä, doc ja pdf kun ovat ne tunnetuimmat tiedostopäätteet mitä käytetään.

Toinen paikka tulee grafiikassa: käytän paljon gimppiä ja muita avoimen koodin ohjelmistoja, mutta yhteensopivuuden vuoksi joudun käyttämään wmf -tiedostopäätettä.

Laskutus nyt on edelleen täysin suljetun koodin softalla, kunnollista avoimen koodin ohjelmaa kun en ole vielä saanut eteeni. Tässä asiassa haluaisin sanoa muutaman rohkaisevan sanan finlaskun tekijöille: ÄLKÄÄ JÄTTÄKÖ TYÖTÄNNE PUOLITIEHEN! Olen täysin varma siitä, että kunnolliselle laskutusohjelmistolle linuxille / muille alustoille on kysyntää, ja se tulee taatusti helpottamaan monien yritysten siirtymistä pelkästään linuxin käyttöön. Tämä tulee kysymykseen siis silloin, kun ei ole tiedossa mitään sen vaativampaa tietokoneen käyttöön liittyen. Tehkää siis homma mieluummin hitaasti ja varmasti loppuun kuin hätiköimällä, sillä laskutusohjelma on se, mikä saa vasta viimeisenä kaatua. Omassa tapauksessani tulee ehkä olemaan toimisto ja tuottava tietokone erikseen, jolloin ehkä toimistokone voi toimia linuxin päällä.

Nyt on kuitenkin kesäloma minullakin koittamassa reilun viikon kuluttua, ja sen jälkeen sitten syöksähdetäänkin syksyyn täyttä vauhtia. Katsotaan siis, mihin linux firmassani pääsee, tilaa sille on taatusti.

Muutes, kiinnostaako ketään tälläiset blogit?

Juho Valkila

Omassa käytössä olen käyttänyt ubuntua suurin piirtein viiden vuoden ajan. Tuosta todisteena, löysin jonkin aikaa sitten ubuntu 5.10 -ohjeet tulostettuna, ja se ei todellakaan ollut ensimmäinen distroni. Ensimmäiseksi voitaneen lukea suse jostain 7 -sarjasta ja saman ajan mandraket. Nykyisin olen kuitenkin lopettanut distrojen multiasenteluiltamat (lähinnä nykyisen elämäntilanteen + naisen kanssa asuminen rajoittaa) ja olen pysynyt nyt viimeiset puolitoista vuotta ubuntussa. Tosin muutamia askeleita olen ottanut joskus Opensusen tai Fedoran suuntaan, niistä tosin luopuneena, koska niistä mielestäni puuttuu “jotain”. Täytynee myös mainita, että olen joskus asentanut “normaalilla” asennuksella gentoon ja joissain määrin koettanut Linux from scratch -projektia. Ubuntuun olen nyt jäänyt ja siihen tykästynyt, lähinnä muutamien asioiden takia:

- Helppo ja nopea pakettienhallinta
- Hyvä tuki laitteistolle
- Erinomaisesti rakennettu kokonaisuus varsinkin gnome -pöydällä. Kubuntusta ja Xubuntusta en ole oikein ikinä ollut vakuuttunut, vaikka kummassakin potentiaalia.

Nyt kuitenkin, toimitusjohtajaksi ja moneksi muuksi ryhdyttyäni, on tarvetta koneelle ohjelmistoineen, jotka riittävät ja toimivat yrityskäytössä. Ohjelmia, joita käytän päivittäin työssäni, on

- Firefox
- Evolution
- Pidgin (kyllä, mesetän työkseni)
- Skype
- Openoffice
- Chandler
- Gimp
- Scribus
- Xara Xtreme

yms…yms…

Eli melkoinen määrä erilaisia ohjelmistoja. Valtaosa tulee noista valmiina, osa taasen täytyy etstiä joko pakettienhallinnasta tai netin syövereistä.

Kerronpa kuitenkin lyhyesti laitteistoni, jota käytän. Alla on Lenovon Thinkpad Z61m, eli muutaman vuoden vanha kone, jossa 4gb ram ja muutamia herkkuja, kuten sormenjälkiskanneri, kirjoitusvalo, äänenvoimakkuuspainikkeet ynnä muuta sellaista. Olen ollut koneeseeni tyytyväinen alusta saakka ja tämä palvelee edelleen loistavasti näinkin vanhaksi koneeksi. Nykyään kun käyttöikä on niin yllättävän pieni.

Koneessa pyörii nyt ubuntu 9.04. Tiedän, olisihan sitä LTS versiokin olemassa mikä voisi olla parempi tälläiseen koneeseen, mutta uteliaisuus tappaa kissan.  Toisin sanoen niin paljon linux vielä kiinnostaa, että uusin vakaa järjestelmä on oltava alla. Ja ihan hyvinhän tämä on toiminut itse järjestelmänä, käynnistyy erittäin nopeasti (josta oikein iso plussa) ja on vakaa kuin mikä. Mutta käyttämieni ohjelmien kanssa on joitain ongelmia.

Ensinnäkin, mukana valmiina tulevissa ohjelmistoissa ei ole mitään vikaa. gimp, firefox, evolution ja pidgin toimivat täysin moitteetta. Skypen ongelma on skype itsessään, sillä taitaa viimeisin versio olla tehty jollekin 7.04:n ubuntulle. Eihän siinä muuten mitään, asentuu kyllä nätisti mutta välillä saa kyllä tapella kunnolla skypen ja headsetin kanssa. Lähinnä ongelma piilee asetuksissa, jotka skype tuntuu silloin tällöin sekoittavan. Saisivat keskittyä paremmin ohjelman linux -tukeen, että saisi soiteltua. Webbikamerakeskusteluihin minulla ei ole tarvetta.

Chandler on loistava ohjelmisto, mitä käytän kalenterina. Ohjelmistossa on se hyvä puoli, että se ilmoittaa niin halutessaan alkavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, ja kaiken saa talteen Chandler Hub:iin, eli synkronoitua nettiin salasanojen taakse.
Tässäkin on vaan ongelma. Chandler ei löydy pakettienhallinnasta, vaan se täytyy noutaa ohjelman nettisivuilta. Asentuu kyllä nätisti ja hakee tarvittavat riippuvuudet, mutta ohjelma ei käynnisty. Jotain ohjelmallisia virheitä, joista olen lähettänyt vikailmoituksen. Mutta staattisen paketin ladattuani ohjelma toimikin taasen, joten käytän chandleria nyt niin. Mieluusti kyllä näkisin tämän suoraan pakettivarastoissa, sen verran hyvä ohjelma on kyseessä.

Näiden asioiden lisäksi uusin ubuntu on hieman temppuillut. Asennuksen jälkeen se kun ei tunnistanut ollenkaan läppärini touchpadia. Tämän tosin sain korjattua hieman sorkkimalla xorg.conf tiedostoa, ja sen jälkeen ajamalla automaattisen konfiguraation uudelleen. Nyt tämäkin sitten toimii.
Toinen asia, jota ihmettelin aluksi, oli äänenvoimakkuusnappien ja palkin sovelluksien toiminta. Asiaan sen enenpää perehtymättä epäilen, että napit hallitsee PCM:ää, sovellus kuvaketta rullaamalla pääkanavaa. Tosiaan sen enenpää asiaa en ole seurannut, mutta epäilen näin. Myöskään Amarok ei osannut käyttää äänikavia, ja on siis mykkä. Onneki käytän nyt kuitenkin Exailea.

Lisäksi ubuntu hieman hidasteli täysilä työpöytätehosteilla, mitä se ei ole tehnyt aiemmilla versioilla. Periaatteessahan en tarvitse kuin normaalit tehosteet, mutta pistipähän merkille. Muutoin en voi olla kuin tyytyväinen nykyiseen koneeseeni ja järjestelmään, jota käytän. Openofficen kanssa joskus on ongelmia officen tiedostojen kanssa, mutta oikeastaan vain doc -tiedostojen kanssa. Taulukkolaskennat ovat tähän mennessä toimineet moitteetta.
Se, mitä ubuntuun ja ylipäätään linuxiin kaipaan, on kunnon laskutusohjelmisto. Kyllähän näitä on, PKLaskua ja pupesoftia sun muuta, mutta itse kaipaan jotain Arkhimedeksen tapaista. Kuitenkin kun sellainen ohjelma on elinehto tälläisessä käytössä. Lisäksi uskoisin, että tuollaiselle ohjelmalle olisi kysyntää melkoisen monessa muussakin pk-yrityksessä.

Ehkäpä tässä on tälle illalle jo ihan tarpeeksi jaariteltu. Jos kiinnostaa yhä, kuinka ubuntu firmakäyttöön soveltuu, niin saapi kommentoida. Eiköhän täältä aina sen verran aikaa löydy, että tälläisen kirjoittelee.

Juho Valkila

YLE:n sähköisten palveluiden ympärillä on ollut paljon keskustelua. Kritiikkiä on esitetty siitä, että videoita on voinut katsoa vain Windows Mediaa tukevilla ohjelmilla. Windows Medialle ei ole virallista tukea Mac OS X:lle eikä Linuxille.

Uusi Flash-pohjainen ratkaisu on siinä mielessä huomattavasti parempi, että Flash on saatavilla myös Linuxille. Näin Areenan ohjelmat on katsottavissa kaikilla merkittävillä käyttöjärjestelmillä. Pientä kritiikkiä voi edelleen esittää siitä, että Flashin käyttö sitoo videoiden katsomisen yhden yrityksen suljettuun ohjelmistoon. Toiveena olisikin, että YLE tulisi Flashin lisäksi tarjoamaan suoran linkin ohjelman H.264 pakattuun tiedostoon, jolloin katsominen olisi mahdollista millä tahansa mediasoittimella. Näin avoimuus toteutuisi paremmin.

Joka tapauksessa YLE on hienosti huomioinut saamaansa palautetta. Tällä uudistuksella se palvelee kansalaisia tasapuolisemmin ja neutraalimmin kuin aiemmin.

Hyvä YLE!

Mikko Huovila

Ps. Pikaisella kokeilulla Flash-videoiden katseleminen tuntuu toimivan ripeästi, mutta pientä kuvan pätkintää ja pikselöintiä tuntuu varsinkin koko ruudulta katseltaessa olevan. Toivottavasti nämä ovat vielä beta-version lastentauteja. Millaisia kokemuksia muilla on?

Kotikäytössä olevassa vaimon pääasiallisesti käyttämässä Espanjasta ostetussa Compaq-koneessa oli espanjankielinen Windows XP Home-käyttöjärjestelmä. Koneeseen oli tehty korjausasennus, jota ei ollut poistettu eli se antoi käynnistettäessä vaihtoehdon käynnistää kahteen eri XP:n asennukseen, joista toinen ei toiminut. Koneen Internet Explorer-selain ei ollut toiminut kunnolla pitkään aikaan ja sen rinnalle korvaajaksi asennettu Mozilla ei sekään enää suostunut yhteistyöhön kaatuilematta. Aikaisemmin kannettava oli pari kertaa ollut takuuhuollossa, koska siihen oli tullut virus tai haittaohjelma, jota ei saatu kotikonstein poistettua. Hiljattain koneessa oli jälleen viruksista tai haittaohjelmista johtuvaa vikaa, tämä kaikki siitä huolimatta, että koneessa oli kaikki uusimmat päivitykset (lukuun ottamatta Internet Explorer 7 -päivitystä) ja virustentorjuntaohjelma.

Kone toimi erittäin hitaasti ja Internetin hakukoneet, kuten Google eivät suostuneet toimimaan kummallakaan selaimella ollenkaan ja lisäksi langaton nettiyhteys takkuili. Tasaisin väliajoin kone ohjautui mainoksia näyttäville sivuille. Konetta sulkiessa se näytti silloin tällöin bluescreeniä (Windows ha detectado un problema y debe cerrarse – tuskin tarvitsee suomentaa ) ja ilmoitti jossain muistipaikassa olevasta peruuttamattomasta poikkeuksesta, jonka jälkeen koneen joutui sammuttamaan. AVG Anti Virus -virustentorjuntaohjelman ajaminen kolmeen kertaan ei riittänyt poistamaan järjestelmään pesiytyneitä viruksia ja haittaohjelmia, vaan aikaansai muutaman ilmoituksen kahdesta virheellisestä DLL-tiedostosta konetta käynnistettäessä.

Pohtimani vaihtoehdot koneen saamiseksi takaisin käyttökelpoiseksi olivat seuraavat:

1.) XP:n korjausasennus
2.) Kiintolevyn formatointi ja XP:n uudelleenasennus
3.) Kiintolevyn formatointi ja  XP:n korvaaminen jollain muulla käyttöjärjestelmällä.

Ratkaisu: ”Toimii kuin unelma”

Ratkaisu löytyi Ubuntun asentamisesta ja Windows XP:n korvaamisesta. Itse asentaminen oli varsin helppoa ja sitä vielä helpotti se, että konetta pystyi kokeilemaan livelevyltä ja varmistamaan, että koneen laitteisto oli yhteensopiva Ubuntun kanssa. Itse asiassa asennus on paljon nopeampi kuin Windows XP:n asennus kaikkine ajurien metsästyksineen. Minkäänlaisia ongelmia uuden käyttöjärjestelmän kanssa ei ole toistaiseksi ilmennyt niiden kahden viikon aikana joina kone on ollut vaimolla Linux-käytössä. Kone on vakaa ja langaton nettiyhteys pysyy päällä ja mikä parasta, kone menee suoraan langattomasti nettiin koneen käynnistyessä. Koneen BIOS piti päivittää ennen asennusta ja ensimetreillä vastaukset asennusongelmaan löytyivät Ubuntu Suomen keskustelualueilta.

Kannettavan koneen langaton Internet-yhteys pysyy päällä, vaikka sen jättäisi pitkäksi aikaa toimettomaksi. Lisäksi koneen käyttöä helpottaa se, että Ubuntu on suomenkielinen ja sitä voi käyttää suomenkielisellä näppäimistöllä. Nykyinen Ubuntun työpöytäympäristö muistuttaa Windowsia niin paljon, että vaimo ei edes tarvinnut opastusta, mistä tarvittavat ohjelmat löytyvät tai miten kone sammutetaan. Tämän lisäksi Windows- käyttäjälle vieras Linuxiin kirjautuminen sujuu ilman ongelmia. Pääasiassa konetta käytetään samaan tarkoitukseen kuin aiemminkin eli tiedonhakuun, sähköpostiin, musiikin kuunteluun ja laskujen maksamiseen. Kirjastosta löytyi ”Ubuntu-pikaopas – Linux peruskäyttäjälle*”, joka helpottaa alkuun pääsyä.

Kysyin vaimolta kommenttia miten Ubuntu-kannettava toimii ja vastaus kuului: ”Toimii kuin unelma.”

On tullut aika sanoa ”Hasta la vista” XP:lle ja siirtyä Ubuntu-Linux maailmaan.

Osmo Brander

* Oppaasta on saatavilla sekä PDF-tiedosto että paperinen versio

1 pääte, 2 oppilasta

Nyt päätejärjestelmään sisältyy 2 järeää palvelinta sekä 113 päätettä. Koulussa on kaikkiaan noin 300 oppilasta ja luokkia on 15. Koska aivan pienimmille oppilaille (1-2 luokat) ei ole varattu kuin muutama pääte luokkaa kohden, niin muiden kohdalla on toteutunut varsin korkea tavoite – yhtä päätettä kohden on vain kaksi oppilasta. Tietokoneiden käyttö luokassa on luontevaa, ei tarvitse lähteä erikseen kokonaiseksi tunniksi kuumaan tietokoneluokkaan (päätteethän ovat sekä äänettömiä että viileitä). Tietokonetta voidaan käyttää sen hetken verran, kun sitä todella tarvitaan ja siirtyä sen jälkeen muiden välineiden ja tehtävien pariin.

Uusi Ubuntu LTS

Viime talvena päätejärjestelmä perustui Ubuntu 6.06 LTS ja LTSP 4.2 -yhdistelmään. Viime keväänä julkistettiin uusi pitkän tuen versio Ubuntusta. Ubuntu 8.04 Alternate -versio pitää sisällään – ei pelkästään päätejärjestelmää – vaan nimenomaan uudemman ja paremman sellaisen, LTSP 5. Uusi ja parempi päätejärjestelmä tarkoittaa helpompaa asennusta, parempaa tukea uusille tietokoneille ja niiden komponenteille sekä turvallisempaa käyttöä. Tämä kaikki on paketoitu Ubuntun pitkän tuen versioon (LTS – Long Term Support). Joten Mäntykankaan koululla ei ole tarvetta tehdä pakollisten turvallisuuspäivitysten lisäksi laajempaa koko Linuxia ja Ubuntua koskevaa päivitystä kuin vasta vuonna 2011.

Päätteen tärkein komponentti on grafiikkapiiri

Pienten ja halpojen kannettavien tietokoneiden vyöry laittaa miettimään tulevia pääteratkaisuja. Esimerkiksi Asus Eee toimii sekä itsenäisenä langattomana kannettavana että erinomaisena päätteenä, johon voidaan liittää vaikkapa 20” laajakuvanäyttö. Viime kesän aikana tehdyissä testauksissa nousi päätteiden osalta selvästi tärkeimmäksi tekijäksi päätteen grafiikkapiirin tai näytönohjaimen tehokkuus. Muu on aika marginaalista siihen verrattuna, prosessori, muistin määrä. Muutahan päätteissä ei olekaan, ei kovalevyjä, ei korppu- tai romppuasemia. Joten uusi LTSP 5 on sitä parempi, mitä tehokkaampi grafiikkapiiri päätteestä löytyy. Omalla työpaikallani Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa olemme ottaneet käyttöön riisutut (ei kovalevyä, ei korppuja tai romppuja) Pentium 4 -tietokoneet, joissa on erittäin tehokas Intelin grafiikkapiiri. Tuollainen yhdistelmä on lähes paras mahdollinen päätekäytössä – halpoja (jopa ilmaisia), kestäviksi suunniteltuja ja vielä hiljaisia. Työpaikkani päätejärjestelmä on sikäli erikoinen, että Ubuntu 8.04 -palvelimessa ei ole yhtään tiedostoa, jota olisi pitänyt muokata päätejärjestelmää varten. Päätteiden asetustiedostot luodaan lennossa, kun päätteet käynnistyvät.

Ubuntu Studio

Kokkolan Mäntykankaan koulu on musiikkipainotteinen, musiikkiluokilla oppilaat saavat konservatorion vaatimusten mukaista teoriaopetusta. Siksi tänä syksynä oppimispesään, jossa on 12 erittäin tehokasta tietokonetta asennettiin Windows XP:n rinnalle Ubuntu Studio. Näin niistä saatiin todellisia äänityöasemia, kaikkiin tietokoneisiin on liitetty midi-koskettimet, jotka saavat virtansa usb-väylästä. Ubuntu Studion laajassa ohjelmistossa on muutamia todellisia helmiä. Ne ovat Jackd-äänipalvelimen lisäksi Hydrogen-rumpukone, Rosegarden-ohjelma sekä Ardour-moniraituri.

Kokkolan Mäntykankaan koulun Ubuntu-päätejärjestelmää ja Ubuntu Studio-äänityöasemia kuvaillaan kahdessa videokoosteessa, jotka on muokattu luonnollisesti Ubuntu Studiossa. Valmiit tiedostot on siirretty Blip.TV -palveluun. http://asmokoskinen.blip.tv/

Mäntykankaan koulu – päätteet luokassa, 2 palvelinta, 113 päätettä:

Mäntykankaan koulu – Ubuntu Studio – 12 äänityöasemaa:

Tähän kirjoitukseen liittyen kannattaa myös lukea nämä Wiki-artikkelit.

http://wiki.ubuntu-fi.org/Ubuntu_8.04_Alternate_(x86_32)

http://wiki.ubuntu-fi.org/Ubuntu_Studio
http://wiki.ubuntu-fi.org/Flumotion

Sekä työpaikkani että Mäntykankaan koulun uudistetun päätejärjestelmän ohjeet tulevat Ubuntu Suomen Wikiin lähiaikoina. Samoin myös vertailu kolmesta eri jakelupaketista, jotka sisältävät uuden LTSP 5:n; vertailun Linuxit ovat Ubuntu 8.04, openSUSE 11 ja Fedora 9. Tähän liittyy myös päätevertailu, mikä toimii LTSP 5:ssä, mikä taas hyytyy.

Kannattaa ryhtyä ylläpitämään helppoa, turvallista ja tehokasta Linux Ubuntu päätejärjestelmää.

Asmo Koskinen.

Ja niinpä muutaman päivän päästä sainkin yhteydenoton että pelejä olisi tarjolla ja Bluetooth-tikkukin löytyisi. Kävin pelit saman tien hakemassa: Mariokart Wii on tullut viikon aikana suht tutuksi.

Mutta asiaan: kokeilin heti samana iltana laittaa Wiimotea toimimaan Kubuntussa XWiin avulla mutta siinä onnistumatta. Kokeilin useita erilaisia ohjeita mutta Wiimote ei vain tunnistunut Bluetooth-laitteeksi. Mitään muuta laitetta ei ollut millä testata joten rupesin epäilemään että olisiko BT-tikku rikki.

Kunnes vihdoin keksin siirtää BT-tikun suoraan kiinni koneeseen, se oli ollut langattoman hiiren ja näppäimistön mukana tulleessa USB-jatkojohdossa kiinni. Ja zum, heti löytyi!

Helpolta  näyttävät ohjeet löysin Ubuntuforums.orgista. Muutaman hassun paketin asennus – tämä ohje käyttää cwiid-ohjelmaa ohjaimen hyödyntämiseen ja yksi loitsu sisään niin ohjaus toimii. Kuulostaa helpolta – ja on sitä! Ensin haistetaan että ohjain löytyy ja otetaan sen yksilöllinen ID-numero jemmaan. Tämän jälkeen kerrotaan toisella komennolla että halutaan käyttää ko. laitetta ohjaimena. Alkuun kokeilin pelkkien kiihtyvyysantureiden kanssa mutta siitä puuttui tuntuma. Paremman puutteessa silläkin pärjää mutta.. no, se ei ollut niin herkkä.

Joten seuraavaksi kokeilin infrapunaa. Wiimoten tarkkuus perustuu näytön/television päälle laitettavaan infrapunalähettimeen jossa on useita ledejä, kahdessa ryhmässä. Laitoin Wiin päälle jotta saisin lähettimeen valoa mutta tämän jälkeen Wii kaappasi aina kaikki BT-yhteydet. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja sytytin kaksi tunnelmaa luovaa kynttilää monitorin viereen: myös kynttilänvalossa on infrapuna-alueen säteilyä. Ja yhdellä komennolla käytössä oli tarkka langaton hiiri joka ei edes vaadi minkäänlaista pintaa toimiakseen vaan voin heilutella sitä ihan vapaasti.

Taso 1 – peruskäyttö

Oletusasetuksessa ohjain toimii laajennettuna hiirenä: liikuttelu vaaka- ja pystysuunnassa heiluttelemalla, hiiren napit löytyvät A- ja B-nappeina. Nuolinäppäimillä voi esim. selata web-sivua ylös ja alas, home vie nettisivun alkuun kuten näppäimistön home ja + ja – toimivat selaimen edellinen/seuraava -nappeina.

Tosin täytyy myöntää että välillä ohjaimen kalibrointi vähän katoaa eli se, missä kohtaa kapulaa pitämällä löysi ennen ruudu keskikohtaa saattaakin antaa nyt oikean reunan. Tämä ilmeisesti liittyy noiden IR-lähteiden sijaintiin ja tarkkuuteen. Luultavasti suunnatuilla IR-ledeillä pääsisi parhaaseen tulokseen.

Taso 2 – peruspelit

Wiikon werran Wiillä pelanneena ja ohjaimeen tottuneena piti päästä heti kokeilemaan pelejä: KDE4:n KBreakOut toimi ohjaimella kivasti. Samoin KSame. Käytännössä mikä tahansa peli mitä pelkällä hiirellä voi pelata aina pasianssista laivanupotukseen.

Taso 3 – muut pelit ja ohjelmat

Ohjaimeen on mahdollista mapata oikeastaan mitä tahansa näppäimiä ja cwiid:n wikistä löytyykin valmiita liitännäisiä mm. kaffeinelle ja berylille – ehkäpä tämä toimisi myös Compiz Fusionin kanssa? Kapulaa heilauttamalla kuutio pyörimään?

Wiillä houkuttelevimmaksi peliksi osoittautui koukuttava pallonpyörittelypeli Kororinpa – ja siitähän löytyy myös Linux-versio nimellä Neverball ja oletusasennuksessa oli sille oma liitännäinen mukana eli kallistelemalla ohjainta onnistui pallon ohjailu ihan mukavasti. Ei ehkä ihan yhtä haastava ja koukuttava kuin Kororinpa mutta suunta on oikea.

Yhdistäminen dvd-soitinohjelmaan ei pitäisi olla mitenkään iso rasti tai kenties jonkun ralliauton ohjaaminen Wiimotella. Ehkäpä Teeworlds Wiimotella ja  Nunchukilla? Ehkäpä kynttilät valkokankaan reunoille ja videotykillä näytetyn kuvan ohjailu osoittelemalla valkokangasta?

Taso 4 – kokeelliset sovellukset

Mistä tämä Wiimote kiinni Linuxiin – juttu kaikenkaikkiaan lähti oli John Chung Leen Wii-projektisivu. Mies on virittänyt tietokoneen ja Wiimoten ja ir-lähettimien avulla mitä upeimpia sovelluksia digitaalisesta paperista aina virtuaalitodellisuuteen ja valkotauluun joka toimii ir-kynän kosketuksella. Niinpä ilahduin nähdessäni kaikenlaisia cwiid-sovelluksia listattuna cwiid:n kotisivulla.

3d-liikkeentunnistus

Ensiksi kiinnitti erityisesti Leen idean pohjalta Ubuntulle tehty liikkeentunnistus. Latasin lähdekoodit, asensin paketit libcwiid1-dev libfreeimage-dev libbluetooth-dev ja käänsin ohjelman make-komennolla. Nyt käskemällä ./wiimote-head-tracking –fullscreen=yes -w 1680 -h 1050 sain ruudulleni saman kuvan ja toiminnat mitä Leellä on ollut videossaan. Pallurat liikkuivat tarkalleen mukaillen liikkeitäni. Hienoa! Ohjelma näyttää tekevän jonkin verran jonkinlaista laskentaa tai jotain, koneen muu toiminta hidastuu selkeästi.

3d-pallopeli

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahdelle Wiimotelle tehtyä 3d-pallopeliä. Ohjelma ei kuitenkaan suostunut kääntymään ilmeisesti rikkinäisen makefilen takia (saa vinkata ratkaisua) joten tämä jäi toistaiseksi odottamaan.

Video- ja äänimiksaus

Kokeilin myös freej:tä joka on tarkoitettu live-videomiksaukseen eli mm. veejay-käyttöön. Ohjelmaa pitäisi pystyä myös Wiimotella ohjaamaan. Ohjelmasta löytyy sen kotisivuilta tuore Hardylle tarkoitettu .deb-paketti mutta suosittelen ennen tämän asentamista asentamaan pakettivarastoista löytyvä vanhempi versio jotta saa kaikki riippuvuudet täytettyä ja asentamaan uusi versio vasta tämän jälkeen.

En ohjelmaa oikeastaan saanut tottelemaan vaikka ohjeet ovat hyvät. Wiimote-ohjauskin siis jäi kokeilematta. Mielelläni kuitenkin kuulisin jos joku oppii käyttämään ohjelmaa kunnolla ja ehkäpä virittelee Wiimotea siihen..

Myös puredatalle löytyy niin paketit pakettivarastoista kuin Wiimote-ohjaus, kunhan keksisi mitä järkevää tuollaisella ohjelmalla voi tehdä..

Taso 5: loppuvastus

Wiimoten ja Linuxin yhteistön mahdollisuudet ovat aika rajattomat jos osaamista riittää. Jälleen kerran Linux pääsi yllättämään miten moneen käyttöön se taipuu.. Ja Wii-ohjaimiahan voi ostaa esimerkiksi täältä ja täältä.

Kuva Wii-ohjaimesta: Wikipedia

Risto H. Kurppa