Tämä blogimerkintä keskittyy omiin kokemuksiini viimeisen puolen vuoden ajalta. Tarkoituksenani on verrata Ubuntun ja Windows XP:n yhteensopivuutta HP:n kannettavassa, joka toimitettiin alunperin esiasennetulla Windows Vistalla.

Tekstin joukossa olevista linkeistä löytyy apua ongelmanratkaisuun.

Reilu vuosi sitten ostin itselleni HP G5050EO kannettavan tietokoneen, jossa ensimmäisellä käynnistyksellä asentui HP RECOVERY -osiolta Windows Vista Home Basic -käyttöjärjestelmä. Nopean kokeilun jälkeen laitoin Ubuntun asentumaan ja odottelin mielenkiinnolla mahdollisia yhteensopivuusongelmia. Nopeasti sujuneen asennuksen jälkeen yllätyin positiivisesti, kun sekä näytönohjain, että äänikortti (joissa usein ilmenee ongelmia) toimivat suoraan ilman mitään säätöjä.

Vanha tuttumme, Broadcomin BCM4311 wlan-kortti, ei kuitenkaan suostunut toimimaan, mutta ongelmaan löytyi ratkaisu Ubuntun englanninkielisiltä foorumeilta. Kortti saatiin kuntoon hyvien ohjeiden ansiosta kohtuu pienellä vaivalla. Nykyään natiivin ajurin saa asennettua Ubuntun laiteajurien hallinnassa.

Laiteajurien hallinta (8.04)

Ubuntun kanssa seuraava ongelma tuli kuuloke- ja mikrofoni-liitäntöjen kanssa, kun kuulokkeet liitti koneeseen ääni ei siirtynytkään kuulokkeisiin vaan kuului edelleen koneen omista kaiuttimista. Tämän ratkaisemiseksi täytyi lisätä asetustiedostoon rivi, joka ohjaa äänen kyseisiin liitäntöihin, kun kuulokkeet on kytketty. Linkki ohjeeseen.

- – -

Puoli vuotta sitten Ubuntu sai rinnalleen Windows XP Professionalin (HUOM! Ei OEM-versio), jonka asennuksen jälkeinen säädön määrä yllätti. Äänikorttikin lähti nimittäin yllättäen toimimaan vasta viikko sitten, eli puoli vuotta asennuksen jälkeen.

Ohitan varsinaisesta käyttöjärjestelmän ja kaiken tietoturvan asennuksesta selittämisen, sen sijaan siirryn suoraan ajureiden asennukseen. Windowsissa oli yllättäen jopa enemmän toimimatonta rautaa kuin Ubuntussa (vaikka juuri kyseistä kannettavaa myydään myös esiasennetulla XP:llä).

Windows oli ottanut käyttöön kaikki perusajurinsa, joilla näytön resoluutio oli liian pieni, videoissa kuva pätki, äänet eivät kuuluneet ja langaton verkkokortti ei myöskään pelittänyt.

Eipä siis muuta kuin ethernet-piuha porttiin kiinni ja surffaamaan HP:n tekniseen tukeen metsästämään kaikkia koneeseen tarkoitettuja ajureita.

Kaikki sujui ruusuisesti ja komponentit lähtivät yksitellen toimimaan asennuksien edetessä. Useiden asennusohjelmien ja uudelleenkäynnistysten jälkeen tuli Conexant-ääniajurin vuoro; Yllättäen asennusohjelma keskeytyi, kone päästi hampaita vihlovan äänen ja ilmoitti ystävällisesti, ettei koneessa ole kyseistä äänikorttia. Kolminkertaisen tarkistuksen jälkeen yritin vielä etsiä Windowsin laitteistonhallinnasta äänikorttia eikä mitään siihen viittaavaakaan löytynyt.

Lopuksi luovutin, asensin GRUBin uudelleen ja tarkistin, että Ubuntussa äänet kuitenkin pelittävät entiseen tapaan.

Äänet sai Windowsissa kuulumaan laittamalla Logitechin USB-headsetin koneeseen kiinni, jolloin Windows tunnisti sen omaksi äänikortikseen ja äänet alkoivat kuulumaan.

Tämän pitkän session jälkeen ei ole mikään ihme, millainen yllätys oli, kun puoli vuotta myöhemmin Windows Update alkoi puskemaan Service Pack 3 -päivitystä ja kaiuttimet päästävät yllättäen tutun kilahduksen: uusi laite on löydetty.

Petri Salo

Ja niinpä muutaman päivän päästä sainkin yhteydenoton että pelejä olisi tarjolla ja Bluetooth-tikkukin löytyisi. Kävin pelit saman tien hakemassa: Mariokart Wii on tullut viikon aikana suht tutuksi.

Mutta asiaan: kokeilin heti samana iltana laittaa Wiimotea toimimaan Kubuntussa XWiin avulla mutta siinä onnistumatta. Kokeilin useita erilaisia ohjeita mutta Wiimote ei vain tunnistunut Bluetooth-laitteeksi. Mitään muuta laitetta ei ollut millä testata joten rupesin epäilemään että olisiko BT-tikku rikki.

Kunnes vihdoin keksin siirtää BT-tikun suoraan kiinni koneeseen, se oli ollut langattoman hiiren ja näppäimistön mukana tulleessa USB-jatkojohdossa kiinni. Ja zum, heti löytyi!

Helpolta  näyttävät ohjeet löysin Ubuntuforums.orgista. Muutaman hassun paketin asennus – tämä ohje käyttää cwiid-ohjelmaa ohjaimen hyödyntämiseen ja yksi loitsu sisään niin ohjaus toimii. Kuulostaa helpolta – ja on sitä! Ensin haistetaan että ohjain löytyy ja otetaan sen yksilöllinen ID-numero jemmaan. Tämän jälkeen kerrotaan toisella komennolla että halutaan käyttää ko. laitetta ohjaimena. Alkuun kokeilin pelkkien kiihtyvyysantureiden kanssa mutta siitä puuttui tuntuma. Paremman puutteessa silläkin pärjää mutta.. no, se ei ollut niin herkkä.

Joten seuraavaksi kokeilin infrapunaa. Wiimoten tarkkuus perustuu näytön/television päälle laitettavaan infrapunalähettimeen jossa on useita ledejä, kahdessa ryhmässä. Laitoin Wiin päälle jotta saisin lähettimeen valoa mutta tämän jälkeen Wii kaappasi aina kaikki BT-yhteydet. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja sytytin kaksi tunnelmaa luovaa kynttilää monitorin viereen: myös kynttilänvalossa on infrapuna-alueen säteilyä. Ja yhdellä komennolla käytössä oli tarkka langaton hiiri joka ei edes vaadi minkäänlaista pintaa toimiakseen vaan voin heilutella sitä ihan vapaasti.

Taso 1 – peruskäyttö

Oletusasetuksessa ohjain toimii laajennettuna hiirenä: liikuttelu vaaka- ja pystysuunnassa heiluttelemalla, hiiren napit löytyvät A- ja B-nappeina. Nuolinäppäimillä voi esim. selata web-sivua ylös ja alas, home vie nettisivun alkuun kuten näppäimistön home ja + ja – toimivat selaimen edellinen/seuraava -nappeina.

Tosin täytyy myöntää että välillä ohjaimen kalibrointi vähän katoaa eli se, missä kohtaa kapulaa pitämällä löysi ennen ruudu keskikohtaa saattaakin antaa nyt oikean reunan. Tämä ilmeisesti liittyy noiden IR-lähteiden sijaintiin ja tarkkuuteen. Luultavasti suunnatuilla IR-ledeillä pääsisi parhaaseen tulokseen.

Taso 2 – peruspelit

Wiikon werran Wiillä pelanneena ja ohjaimeen tottuneena piti päästä heti kokeilemaan pelejä: KDE4:n KBreakOut toimi ohjaimella kivasti. Samoin KSame. Käytännössä mikä tahansa peli mitä pelkällä hiirellä voi pelata aina pasianssista laivanupotukseen.

Taso 3 – muut pelit ja ohjelmat

Ohjaimeen on mahdollista mapata oikeastaan mitä tahansa näppäimiä ja cwiid:n wikistä löytyykin valmiita liitännäisiä mm. kaffeinelle ja berylille – ehkäpä tämä toimisi myös Compiz Fusionin kanssa? Kapulaa heilauttamalla kuutio pyörimään?

Wiillä houkuttelevimmaksi peliksi osoittautui koukuttava pallonpyörittelypeli Kororinpa – ja siitähän löytyy myös Linux-versio nimellä Neverball ja oletusasennuksessa oli sille oma liitännäinen mukana eli kallistelemalla ohjainta onnistui pallon ohjailu ihan mukavasti. Ei ehkä ihan yhtä haastava ja koukuttava kuin Kororinpa mutta suunta on oikea.

Yhdistäminen dvd-soitinohjelmaan ei pitäisi olla mitenkään iso rasti tai kenties jonkun ralliauton ohjaaminen Wiimotella. Ehkäpä Teeworlds Wiimotella ja  Nunchukilla? Ehkäpä kynttilät valkokankaan reunoille ja videotykillä näytetyn kuvan ohjailu osoittelemalla valkokangasta?

Taso 4 – kokeelliset sovellukset

Mistä tämä Wiimote kiinni Linuxiin – juttu kaikenkaikkiaan lähti oli John Chung Leen Wii-projektisivu. Mies on virittänyt tietokoneen ja Wiimoten ja ir-lähettimien avulla mitä upeimpia sovelluksia digitaalisesta paperista aina virtuaalitodellisuuteen ja valkotauluun joka toimii ir-kynän kosketuksella. Niinpä ilahduin nähdessäni kaikenlaisia cwiid-sovelluksia listattuna cwiid:n kotisivulla.

3d-liikkeentunnistus

Ensiksi kiinnitti erityisesti Leen idean pohjalta Ubuntulle tehty liikkeentunnistus. Latasin lähdekoodit, asensin paketit libcwiid1-dev libfreeimage-dev libbluetooth-dev ja käänsin ohjelman make-komennolla. Nyt käskemällä ./wiimote-head-tracking –fullscreen=yes -w 1680 -h 1050 sain ruudulleni saman kuvan ja toiminnat mitä Leellä on ollut videossaan. Pallurat liikkuivat tarkalleen mukaillen liikkeitäni. Hienoa! Ohjelma näyttää tekevän jonkin verran jonkinlaista laskentaa tai jotain, koneen muu toiminta hidastuu selkeästi.

3d-pallopeli

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahdelle Wiimotelle tehtyä 3d-pallopeliä. Ohjelma ei kuitenkaan suostunut kääntymään ilmeisesti rikkinäisen makefilen takia (saa vinkata ratkaisua) joten tämä jäi toistaiseksi odottamaan.

Video- ja äänimiksaus

Kokeilin myös freej:tä joka on tarkoitettu live-videomiksaukseen eli mm. veejay-käyttöön. Ohjelmaa pitäisi pystyä myös Wiimotella ohjaamaan. Ohjelmasta löytyy sen kotisivuilta tuore Hardylle tarkoitettu .deb-paketti mutta suosittelen ennen tämän asentamista asentamaan pakettivarastoista löytyvä vanhempi versio jotta saa kaikki riippuvuudet täytettyä ja asentamaan uusi versio vasta tämän jälkeen.

En ohjelmaa oikeastaan saanut tottelemaan vaikka ohjeet ovat hyvät. Wiimote-ohjauskin siis jäi kokeilematta. Mielelläni kuitenkin kuulisin jos joku oppii käyttämään ohjelmaa kunnolla ja ehkäpä virittelee Wiimotea siihen..

Myös puredatalle löytyy niin paketit pakettivarastoista kuin Wiimote-ohjaus, kunhan keksisi mitä järkevää tuollaisella ohjelmalla voi tehdä..

Taso 5: loppuvastus

Wiimoten ja Linuxin yhteistön mahdollisuudet ovat aika rajattomat jos osaamista riittää. Jälleen kerran Linux pääsi yllättämään miten moneen käyttöön se taipuu.. Ja Wii-ohjaimiahan voi ostaa esimerkiksi täältä ja täältä.

Kuva Wii-ohjaimesta: Wikipedia

Risto H. Kurppa

Yksi Linuxin kompastuskivistä on aina ollut pelit, varsinkin kaupalliset sellaiset. Tuleeko tämä muuttumaan tulevaisuudessa? Ehkäpä, seuraavaksi käyn läpi kolme eri teknistä muutosta tietotekniikassa, jotka saattavat vaikuttaa hyvinkin pelien luonteeseen.

Mietitäänpä, miten pelaamisen luonteeseen vaikuttavat uudet tekniikat kuten Blu-ray tai MRAM? Minäpä kerron, Blu-ray:n tallennuskapasiteetti on 25 gigatavua tai kaksikerroksisena 50 gigatavua, tällöin levylle mahtuu pelin lisäksi muutakin, vaikkapa aivan oma suoritusalusta?

Se mitä ehdotan ovat siis käyttöjärjestelmäriippumattomat pelit, pelejä ei asennettaisi kovalevylle vaan suoritettaisiin Blu-ray -levyltä ikään kuin omana käyttöjärjestelmänään. Pelien alla voisi pyöriä tällöin vaikkapa Linux. Kaikki voisivat pelata pelejä riippumatta heidän käyttämästään käyttöjärjestelmästä.

Toinen tekniikka, MRAM eli Magnetoresistive Random Access Memory, suomalaisittain magneettinen keskusmuisti mahdollistaa järjestelmän nopean käynnistymisen, koska sitä ei aina tarvitse uudelleen ladata välimuistiin. Kun käyttöjärjestelmä latautuu nopeasti ja 64-bittiset järjestelmät mahdollistavat hirviömäisen muistikapasiteetin, ei ehkä olisi niinkään aikaa vievä juttu käynnistää peli omana live-käyttöjärjestelmänään.

Miten tämä kaikki sitten liittyy Linuxiin? Se miksi pelit ovat natiiveja Windows-ohjelmia, johtuu siitä, että kaikki potentiaaliset ostajat käyttävät Windowsia. Kun ihmiset alkavat käyttää enenevissä määrin vaihtoehtoisia järjestelmiä, alkaa pelifirmoja entistä enemmän kiinnostaa loppukäyttäjän järjestelmävalinnasta riippumattomien pelien tekeminen.

Loppukäyttäjän näkökulmasta pelit saattaisivat jopa nopeutuakin, kun niitä pelatessa ei olisi auki useita ylimääräisiä ohjelmia.

Petri Salo