MeeGo on mobiilikäyttöjärjestelmä, joka on tarkoitettu käytettäväksi mm. miniläppäreissä, ajoneuvotietokoneissa ja matkapuhelimissa. Ytimen muodostaa MeeGo Core ja jokaista käyttöympäristöä varten on tarkoitukseen parhaiten sopivaksi räätälöity käyttöliittymä.

MeeGo Core pohjautuu Intelin Mobliniin, joka puolestaan perustuu Fedoraan. Intelin lisäksi toinen pääkehittäjä on Nokia. MeeGoa hallinnoi virallisesti Linux Foundation, minkä pitäisi taata tietyn toimittajariippumattomuuden kehitystyön hallinnoinnissa. Fedora-pohjansa takia MeeGossa käytetään RPM-pakettihallintaa ja siinä on muutamia muitakin pikkueroja, joista Ubuntu- tai Debian-käyttäjä ei välttämättä pidä. Toisaalta MeeGon suurin innovaatio on käyttöliittymä- ja käyttökokemuspuolella, joten keskitytään nyt arvioimaan sitä.

Testasin MeeGon Netbook-versiota asentamalla sen vaimoni Asus EeePC 1000HE -miniläppäriin, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Samalla näin, miten MeeGo vetoaa tavallisiin käyttäjiin, joita tekniikkaa osaamaton vaimoni edustaa.

Yleisilme MeeGossa on varsin iloinen. Vaimoni mielestä se vaikutti vähän lelumaiselta tai lapselle tarkoitetulta. MeeGossa sovelletaan Moblinista tuttua yläpaneelia, jossa eri sovellusten rajat hämärtyvät, mutta toisaalta käyttökokemuksesta voi tulla kokonaisvaltaisempi, kun tekemistä ajatellaan itse sisällön kautta eikä ohjelmien kautta. Eri osioita näkyy kuvankaappauksista alla.

Etusivun ideana on (luonnollisesti) antaa yleisnäkymä käyttäjän tilanteesta. Kuten näkyy, suomennoksessa on virheellisesti <b>-merkit. Suomennos ei ole muutenkaan kovin ammattimaisen oloista. Vai miltä kuulostaa “Tänään ei ole mitään tekemistä!” kuten tässä kuvassa lukee?

Paneelin toiseksi vasemmanpuoleisin painike näytti “Vyöhykkeet”. Minulle ei täysin selvinnyt mitä vyöhykkeet ovat, mutta ilmeisesti ei ole kysymys työpöydistä kuten Ubuntussa. Oletuksena jokainen uusi sovellus aukesi uuteen omaan vyöhykkeeseensä, mutta sovelluksia pystyi myös ryhmittelemään samoihin vyöhykkeisiin.

Sovellukset-näkymästä voi nimensä mukaisesti käynnistää sovelluksia sekä muokata järjestelmän asetuksia. Ohjelmien asentaminen ja päivittäminen on yhtä helppoa kuin Fedorassa/Ubuntussa normaalistikin, mutta MeeGon omat ohjelmapakettivarastot ovat melko suppeita.

Ihmiset-näkymässä on kaikki sosiaaliseen mediaan liittyvät asiat. Koska en itse jaksanut asentaa tuonne sosiaalisia tilejäni, kannattaa kurkata vähän kuvaavampaa kuvankaappausta MeeGon sivuilta.

Laitteet-näkymä oli mielestäni innovatiivisin. Mielestäni siinä on onnistuneella tavalla esitetty kaikki olennaisimmat laitteistoon liittyvät asiat tavallisen käyttäjän kannalta.

Kuvassa näkyy myös kaatumisilmoitus – tämän lyhyenkin testauksen aikana moni ohjelma kaatuili ja MeeGosta löytyi lukuisia virheitä (mm. 1980, 3399, 3404, 3406, 3407) vaikka en tehnyt mitään erityistä ja laitteistoni on tuettujen laitteiden listalla MeeGon sivuilla. Ärsyttävää oli mm. se, että Windowsissa tehtyä USB-tikkua, jossa on NTFS-tiedostojärjestlemä, ei voinut liittää MeeGoon, koska siinä ei ole NTFS-tukea, eikä NTFS-tukea edes voinut asentaa, kun sitä ei löydy MeeGon pakettivarastosta.

Oletusselaimena on Google Chrome tai sen avoin versio Chromium, riippuen siitä, minkä MeeGo-version asentaa. Itse asensin Chromium-version. Selaimena se on ihan OK, mutta vaimoni ei pitänyt siitä, koska Firefoxista siihen ei voinut tuoda avainsanallisia kirjainmerkkejä, eli kirjainmerkkikokoelman olisi joutunut tekemään uusiksi. Ottaen huomioon minkälaisia uudistuksia Chromiumiin on tehty ja mitä on tulossa lähiaikoina, on selainvalinta mielestäni hyvä. Lisäksi Chromiumin käyttöliittymä sopii pienillekin näytöille.

MeeGon suurin puute oli monikäyttäjän tuen puute. Käytännössä MeeGo on tarkoitettu vain yhdelle käyttäjälle eikä siinä ole graafisia työkaluja uusien käyttäjien lisäämiseksi eikä sisäänkirjautumisruudulla vai valita käyttäjätunnusta, vaan ainoastaan syöttää sen ainoan käyttäjätunnuksen salasanan. Tästä syystä MeeGo jäi kokeiluksi ja asensin lopulta läppäriin Ubuntu 10.04 LTS Netbook Editionin.

Ymmärrän kyllä tavallaan, miksi Nokian kannattaa panostaa yhteistyöhön Intelin kanssa ja tehdä mahdollisimman suurelle käyttäjäkunnalle (ja kehittäjäkunnalle) tarkoitettua mobiilikäyttöjärjestlemää, mutta kyllä Maemo oli mielestäni Debian-pohjaisena teknisenä alustana varsin kehittynyt ja ulkoasultaan ammattimaisempi kuin MeeGo. Nokian strategia rakentaa Linuxin päälle on hyvä valinta, mutta valinnat taktisella tasolla eivät ole vielä vakuuttaneet minua eikä näköjään pörssimaailmaakaan, kun katsoo Nokian tämän päivän kurssia. MeeGossa on Maemoon verrattuna kuitenkin sellainen periaatteellinen parannus, että kehitystyö on täysin avointa ja sitä ei hallitse yksin jokin yritys, vaan se tapahtuu Linux Foundationin alaisuudessa. Maemossa oli sekä julkinen että Nokian sisäinen kehitysympäristö (Bugzilla, versionhallinta jne) mutta nyt MeeGossa on kaikki kehitys läpinäkyvää ja kaikkien saatavilla, minkä seurauksena osaavilla koodaajilla ei pitäisi olla mitään estettä korjata MeeGo ainakin itselleen hyväksi järjestelmäksi.

Kehitysblogeja lukemalla saa ainakin hyvin positiivisen kokemuksen kehityksestä, mutta käytännössä monet hyvältä vaikuttaneet ohjelmistot ovat olleen käytännössä huonoja, kun niissä on ollut paljon pikkuvikoja, jotka poistuvat yleensä vasta kun arkikäytöstä on saatu riittävästi kokemusta ja myös ne tylsät laadulliset ohjelmistokehitystyöt on tehty. Toivotaan nyt kuitenkin MeeGolle kaikkea hyvää ja ehkä suuri kehityspanos tuottaa vielä vakaan, helppokäyttöisen ja hyvännäköisen järjestelmän, joka on toimiva myös arkikäytössä.

– Otto

Debian GNU/Linux 5.0 julkaistu. Kuvan tekijänoikeudet Software in the Public Interest, lisenssi OPL 1.0.

Ubuntun kivijalka, Debian GNU/Linux, on päässyt versioon 5.0 (koodinimi ”lenny”) asti. Vuonna 1993 perustetun, kokonaan vapaaehtoisten tekemän Debian-projektin voi perustellusti sanoa olevan kattavin ja tärkein olemassa oleva vapaiden ohjelmistojen jakelu.

Merkittäväksi sen tekee teknisesti laadukkaiden pakettien, integrointiohjelmistojen ja ainutlaatuisen kehittäjäyhteisön lisäksi muun muassa tuettujen laitearkkitehtuurien määrä, joita 5.0:ssa on virallisesti 12. Näihin lukeutuu tavallisten PC-koneiden käyttämien Intel x86- ja AMD64-arkkitehtuurien lisäksi muun muassa mobiililaitteissa suosittu ARM, pelikonsoleista ja vanhemmista Apple-tietokoneista tuttu PowerPC sekä muutamia harvinaisempia. Onpa Debianista olemassa jopa siirroksia, jotka toimivat Linux-ytimen sijaan FreeBSD- tai Hurd-ytimellä. Tämä kirjo auttaa ymmärtämään, miksi on oikeutettua sanoa Debianin olevan yleismaailmallinen käyttöjärjestelmä, ja miksi se on ollut muun muassa Nokian valinta pohjaksi Internet Tablet -laitteilleen.

Mitä uusi Debian-julkaisu merkitsee tavalliselle Ubuntu-käyttäjälle? Lähinnä se tarjoaa tiedon siitä, että jättiläinen jonka hartioilla ”joka kodin” Ubuntu seisoo, on hyvässä voinnissa. Debian voi olla myös mielenkiintoinen vaihtoehto kokeilla, sillä se on lähes yhtä helppokäyttöinen kuin Ubuntu, ja vähintäänkin tutun oloinen. Jotkin tietyt Ubuntun kehittämät uutta käyttäjää helpottavat toiminnot kuitenkin puuttuvat, eikä Debian tee Ubuntun tapaisia kompromisseja epävapaiden ohjelmistojen suhteen. Debian-julkaisujen ajatellaan yleensä olevan erittäin vakaita, mistä osaltaan kertoo myös hidas julkaisutahti – uusi Debian julkaistaan kun se on valmis, ei silloin kun aikataulut sitä sanovat. Toki myös täysin vapaaehtoisten varassa oleva jakelu vaatii omanlaistaan joustavuutta.

Debian soveltuu nykyään hyvin myös työpöytäkäyttöön, mutta vielä useammin ihmiset hyödyntävät sen vakautta esimerkiksi kotipalvelimissa tai kohteissa, joihin muut jakelut eivät veny. Itselläni on tähtäimessä matkapuhelimessanikin siirtyminen Debianiin, kunhan freesmartphone.org-ohjelmat vielä hieman kehittyvät. Debian on aiemmin ollut minulla myös työkäytössä (tällä hetkellä kuitenkin Ubuntu), ja myös QNAP-verkkokovalevyssäni pyörii Debian.

Hyvää ystävänpäivää siis ja onnea Debianille! FOSDEM-tapahtumassa Brysselissä viime viikonloppuna olikin Debian-huoneessa useita suunnitellun julkaisupäivämäärän henkisiä ”I ♥ Lenny” -plakaatteja.

http://www.debian.org/ – Debianin WWW-sivut

http://debian.fi/ – pieni wiki suomalaisille Debian-käyttäjille ja -kehittäjille

http://www.debian.org/social_contract.fi.html – Debianin yhteisösopimus, joka on luotsannut Debiania ja jonka vapaiden ohjelmistojen ohjeistoon avoimen lähdekoodin virallinen määritelmä perustuu

Timo Jyrinki

Hienoa, että Ubuntu ja Linux saavat yhä enemmän huomiota myös tietotekniikan yleismediassa.

Taustani

Olen viimeiset kuusi vuotta käyttänyt ykköskoneenani kannettavaa tietokonetta. Yleensä vielä ilman ulkoista hiirtä/näppäimistöä/näyttöä. Luulen, että pöytäkoneeseen tottuneelle eee:n käyttö on hurjempaa. Oikeastaan olin avointa neo-puhelinta (openmoko) harkinnut, mutta sen julkaisu lykkääntyy ja lykkääntyy.

Alkuasetelma

Asusin eee:stä on parikin erilaista mallia, joista yksi tekijä on kiintolevyn koko. Tai siis tarkkaan ottaen siinähän ei ole kiintolevyä vaan sisäistä flashiä. Aijon kuitenkin puhua kiintolevystä, koska sitä käytetään kuin kiintolevyä.Tilasin koneen ystävältäni yhdysvalloista. Vain 4G kiintolevyllä olevia oli tarjolla. 8G mallia on jo jossakin päin maailmaa. Toinen malliero on kiinteä webbikamera, en ole sellaista osannut kaivata joten valitsin halvemman Surf-mallin, jossa sitä ei ole. En valmistajan sivulta löytänyt muita eroavaisuuksia. Kone tuli siis lentokoneella käsimatkatavarana ja oli matkan kovassa käytössä. Tästä syystä minulla ei ole mitään sanottavaa koneen ensikäynnistämisestä, käyttäjien määrittelemisestä yms. (Lue eteenpäin, niin tiedät miksi en ole tästä huolissani)

Teknisiä tietoja

Kiintolevy: 4Gprosessori: 900MhZ
Näyttö: 7 tuumaa, 800x480 (laajakuva)
usb: 3kpl (2.0)
muuta: vga-ulostulo/wlan/ethernet
käyttöjärjestelmä: Xandros-linux

Ensimmäinen käynnistys

Kone käynnistyy nopeasti, ehkä 15 sekuntia. Ruudulla vilahtaa biosin ilmoitus, grubista ei näy jälkeäkään (grub siinä kuitenkin on), ei kirjautumisen kyselyjä. (myöhemmin selvisi, että rasti oli ruudussa ‘ei salasanaa kirjautuessa’). Koneessa on siis jo useasti mainittu Xandros-linux, joka oletuksena käynnistyy ‘easy modeen’, joka todellakin on helppo. Työpöydällä on välilehtiä joissa on aiheittain tabeihin lajiteltuja pikakuvakkeita, kuvat kertovat lisää.

Hyvää iltaa Xandros

Itselläni on uuden koneen/käyttöjärjestelmän kanssa siihen asti orpo olo kunnes näen, että terminaalikin löytyy. Konsolia ei löydy valikoista, vaan se pitää taikoa esiin näppäin-yhdistelmällä ctrl+alt+t.

Riemu vaihtui pian murheeseen kun terminaalissa komennot eivät olleetkaan kohdallaan. Siis ihan oli bash ja tab-täydennys yms, mutta iwconfig/ifconfig ei ollut olemassa. Sudolla heitettiin kaikki root-toimet, tosin ilman salasanaa. En tiedä johtuiko siitä, että tunnukselle ei oltu salasanaa laitettu (en tiedä oliko salasana laitettu vai ei). Asetuksista sai sammutusvalikkoon lisätty painikkeen ‘käynnistä advanced modeen’. Kone pitää siis tosiaan käynnistää uudelleen moden vaihdossa, mutta kuten mainittu siinä menee se 15s. Advanced mode on perus KDE, 3.4.5. Pari kuvaa siitäkin. Huomaa ekasta kuvasta kuinka kello ei ihan näy.

Hyvästi Xandros

Pelivalikosta löytyi planetpenguin-racer, sillä testasin 3D-kiihdytyksen, antoi 10-11 fps. Onhan se hiukan vähän. Mietin, että miksi tällainen peli ylipäänsä on valmiiksi asennettuna.
Sitten hyvästelin Xandrosin…

Xubuntu

eeeXubuntu = ubuntu, jossa on xcf4 + boostattu eee:tä silmällä pitäen. Hain levyimagen toiselle koneella (tämän olisi varmaan voinut tehdä eee:lläkin, joku voi sen kokeilla). Ubuntussa voi levyimagen mountata, joten ei tarvinnut edes cd-poltinta.
Mounttasin levykuvan, sieltä löytyi skripti, jolla koko roska kipataan usb-tikulle (reilu 500M, syytä olla 1G-tikku), automaattisesti tunnistaa usb-tikun ja tekee siitä boottaavaan.
Tikku kiinni eee:hen ja uudelleenkäynnistys, en vaihtanut sen biosista mitään, käynnistin esc pohjassa ja se kysyi, että mistä bootataan.
Käynnistyi live-xubuntu, install ja ihan normaali-asennus.
Restart ja kaikki toimi.
Näppäimistöksi/kieleksi pistin suomi, hyvin toimii, seuraavaksi pitää maalailla tai teippailla näppäimiin oikeita merkkejä.

(Tämä ei yritä olla howto, mutta epäilen, että Windowsia ei millään voi asentaa näin helposti, jopa ulkoisella cd-asemalla olisi ollut hankalampi)

Lopuksi

Asensin planetpenguin-racerin ja frame per seconds kipusi n. 20.
Lopputuomio: kone on hieno, kannattaa kauempaakin hakea. Xandros pois, eeeXubuntu tilalle.

Xubuntun puutteet (rehellisyyden nimissä): äänenvoimakkuuden säätö (yms) toimivat, mutta niistä ei tule OnScreen-ilmoituksia

Boottiaika pidempi.

Todetaan vielä, että Jenkeistä tuodussa sähkötöpseli vaatii sellaisen välikappaleen, että sen saa kiinni meikäläiseen sähköverkkoon.

Valokuvasta näkee hyvin suhteen tavallisen kokoiseen läppäriin. Erehdyin asentamaan tuxpaintin ja pistämään mini-hiiren koneeseen kiinni, turha tässä on enää haaveilla koneelle pääsevänsä.

Aapo Rantalainen

Ensimmäisenä uusista ulos tuli OpenSUSE 10.3 5.10.2006. Suse on kärsinyt muutaman viime version ajan mm. pakettienhallinnan hitaudesta, mikä luvattiin olevan korjattu tähän versioon. Ja niin se onkin. Toki ohjelmien asennuksessa menee vielä oma aikansa, joka taas johtuu pelkästään eri ohjelmistolähteiden määrästä; mitä enenmän lähteitä, sitä kauemmin niiden päivittäminen koneen tietokantaan vie. Onneksi tähänkin on olemassa ratkaisunsa, nimeltään one click install. One click install on ohjelma, millä saa yksinkertaisesti selaimen kautta etsittyä haluamansa ohjelman ja asennettua sen nimensä mukaisesti yhdellä klikkauksella. Omassa käytössäni kyseinen ohjelma on toiminut tähän saakka moitteetta, mitä nyt heti julkaisun jälkeen kyseinen ohjelmisto oli aika tukossa.
Joitain bugejakin tosin löytyy. Asennuksessa plussaa täytyy antaa suoralle mp3 -tuelle, javalla, flashille ynnä muille kilkkeille, joita muten joutuisi metsästämään. OpenSUSE:n asennusjärjestelmä on pysynyt samanlaisena kuin aikaisemminkin, mikä ei ole välttämättä huono asia. olisihan se hienoa, jos saisi vaikka selattua nettiä samalla kuin asentaa järjestelmää, mutta ei mielestäni tämä vanhakaan systeemi huono ole. Tuleepahan ainakin lähdettyä vaikka ulos siksi aikaa, kun järjestelmää asennetaan.
Joitain bugeja, mitä ennen päivityksiä löytyi:
- kdessä ulkoisten asemien liittäminen ei toiminut oikein
- Kdessä näytönsäästäjän piirtäminen näytölle toimi väärin työpöytätehosteiden ollessa päällä
- Firefoxin latausdialogi kaatuili
Ei oikeastaan mitään sen isompaa. Nekään eivät välttämättä vaivaa, kun päivittää järjestelmän heti asennuksen jälkeen ennen kuin kirjautuu uuteen järjestelmään.

Toisena sitten uunista ulos tuli Mandriva 2008. Mandriva on yksi niistä neljästä distrosta, joka on pystynyt pitämään paikkansa distrojen top-10:ssa. Tosin kirittävää silläkin on PCLInuxOSsään ja Ubuntuun.
Mandriva 2008 sisältää joitain uudistuksia, kuten kaikki uusimmat paketit (kde 3.5.7, gnome 2.20, compiz-fusion 0.5.2 jne. Mainittavan arvoista on metisse -työpöytä, joka käyttäjän näkökulmasta on uusi 3d -työpöytä, muttei teknisesti sitä ole.
Miinuksia kuitenkin tulee heti kärkeen. Mandrivasta on pudotettu suomen lokalisointi pois. Aikavyöke löytyy ja muistaakseni myös näppäimistöasettelu, mutta suomennos puuttuu. Lisäksi aluetta, missä sijaitaan ei ole mahdollisuutta valita suomea ollenkaan.
Kde -työpöytä, mikä oletuksena mandrivassa tulee on tylsän vanhanaikainen. Valikkoa ei olla päivitetty uusimman susen mukaisesti vaan se edustaa vanhaa, win9x mallista valikkoa. Ei hyvä, liian vanha, tylsää.
Metisse on ihan kiva, mutta siinä on vielä enenmän turhia tehosteita kuin compizissa. Plussaa täytyy antaa työtiloista. Ne kun eivät ole kuutiona, vaan ne ovat ryhmitetty sudokumaisesti. Työtiloja on yhteensä yhdeksän ja niissä pääsee liikkumaan tutulla ctrl-alt-nuolinäppäin yhdistelmällä. Hassua on kuitenkin se, että miksei ensimmäisestä työtilasta pääse pikanäppäimellä hyppäämään vaikka yhdeksänteen työtilaan. Klikkaamalla haluamaansa työpöytää pääsee kyllä. Voi olla, etten löytänyt kokeilussa kaikkia mahdollisia pikanäppäimiä.
Linux -maailman vuode turhakkeeksi voidaan mainita metissen ikkunoiden kääntely. Ikkunoita kun voidaan käännellä ihan miten päin haluaa. Tästä kun on vaan käytännönläheisyys kaukana, ikkunoita kun ei saa nopeasti käännettyä takaisin oletukseen, eli oikein päin. Hidas, porrastettu systeemi.
Toki mandriva on muuttunut paljon viime versiosta, ja on tässä hyvääkin. Mandriva kun on yksinkertainen ja helppo käyttää, mukana on hyvät hallintatyökalut ynnä muuta. Kuitenkin itselleni jäi mielikuva käytön jälkeen, että olisin käyttänyt jotain leikkikonetta. Lisäksi häiritsi tuo suomen tiputtaminen lokalisoinneista, mutta samallahan lailla tuo on mm. PCLinuxOSsa, joka perustuu mandrivaan.

Ubuntusta ei vielä ole tullut kuin vasta RC. 7.10 versioon ei kuitenkaan enää isoja muutoksia tule ennen kuin RC muuttuu viralliseksi julkaisuksi. Isoinpana muutoksena voitaneen puhua Compiz-fusion 0.6 -version automaattisesta paketoinnista mukaan.
Joitain isoimpia muutoksia RCssa:
- Automaattinen tulostimen asennus ja konfigurointi
- Gnash, avoin flash player
- Automaattinen firefoxin plug-ineitten asennus
- Dynaaminen näytön konfigurointi
- Restricted-manager

Kubuntun puolella tapahtuu myös:
- Dolphin (kde4 tiedostomanageri) käytössä
- Stringi työpöytähaku

Testasin ubuntun RC -versiota läppärilläni, mitä kannan mukanani myös työpaikallani. Muutoin kaikki toimi vallan mainiosti, mutta tulostimen tunnistuksessa oli ongelmia. Se kun tunnisti HP:n vanhan verkkotulostimen Epsoniksi..
Muutoin tämäkin julkaisu on tuttua, vakaata ubuntua. Työpöytätehosteet ovat valmiina päällä, jos laitteistolla on niihin mahdollisuus. Jos tarvitsee etsiä toimiva multimedikoodekki, sitä kysytään. Ubuntua helppokäyttöisemmäksi tuskin on helppo mennä.
Ubuntun vika sinällään on sen monet eri versiot. Löytyy joka työpöydälle omansa, kristillistä, saatanallista sekä nykyään myös muslimiversiota Ubuntusta. Ubuntua on myös niin paljon mm. gnome-look -sivustolla eri muodoissaan että pahaa tekee.
Silti Ubuntu on edelleen se, jota suositellaan aloittelijalle. Kaikki eivät siitä pidä, mutta se on silti se ensimmäinen askel Linuxien maailmaan.

Mitään loppuyhteenvetoa en tee. Jokainen saa itse päätellä, mikä jakelu tämän vertailun voitti. Tämä ei ole myöskään mitään propagannan levitystä minkään puolesta saati vastaan.
Koska kaikki distrot eivät vielä ole päivittyneet, tulen tässä syksyn aikana vielä kirjoittamaan toisenkin tälläisen vertailun.

Juho Valkila

Lueskelin vielä mbnettiin kirjoiteltuja kommentteja ja silmääni iski kommentti, jossa ihmeteltiin miksi tälläinen ominaisuus tulee vasta nyt, kun se on ollut valmiina jo win95 ajoilta muualla. Vastaushan on toki yksinkertainen, koska kukaan ei sitä ole vielä aikaisemmin ohjelmoinut. Itse kyllä näen, että tämän pitäisi olla xorg kehitystiimin heiniä ja sen olisi pitänyt olla mukana jo uusimman x:n mukana.

Mitä muita ominaisuuksia sitten vielä kaivattaisiin? Itse ainakin kaipailisin jonkinsorttista päivitysten poistotyökalua eli windowsiksi palautuspisteitä. Joskus aikoinaanhan oli ubuntunkin kanssa ongelmia eri päivitysten kanssa, osa saattoi rikkoa koko järjestelmän, osa sekoittaa x:n yms. Tälläisiä siis muistan muutamia kappaleita vanhoista ubuntu -versioista. Jos X vain sekoaa, tulee bulletproof-x apuun ja pääsee työpöydälle, ja sieltä sitten palautuspiste taaksepäin. Nämä palautuspisteethän eivät poistaisi asennettuja ohjelmistoja (paitsi päivitetyt sellaiset jos ovat rikki) eivätkä poista tekemiäsi tiedostoja.

Käyttöliittymältään ja toiminnoiltaan linux -jakeluita ja windowsia ei edes kannata vertailla. Niissä linux on vetänyt ohi jo jonkin aikaa. Mutta tälläisiä ominaisuuksia minä kaipaisin nyt ensimmäiseksi.

Kuten foorumilla on keskustelu käynyt, olen tässä viime ajat koonnut omaa livecd:tä. On pitänyt jo pitkän aikaa kirjoittaa tänne siittä, mutta aika ei vain ole riittänyt. No, lupaan että jossain vaiheessa sekin vielä tulee

Juho Valkila

Jakeluversioista toiseksi suosituimmaksi on noussut Suse. Susen osuus on kasvanut vuoden takaisesta tutkimuksesta varsin paljon. Nyt kyselyyn vastannaista 21 % käytti Susea, kun vuosi sitten sen osuus oli n. 13 %. Muista distroista Debiania tai jotain sen johdannaista käytti 14 %, Fedoraa tai Red Hatia 9 % ja Gentoota 7 %.

Työpöytäympäristöistä Gnomen suosio on noussut merkittävästi. Ensimmäistä kertaa kyselyn historiassa Gnome oli suositumpi kuin KDE. Gnomea käytti vastaajista 45 % ja KDE:ta 35 %. Edellisessä vuoden takaisessa kyselyssä Gnomen osuus oli 35 % ja KDE:n 38 %.

Mitä ilmeisimmin Gnomen suosiota on viime aikoina lisännyt Ubuntun nouseminen suurimmaksi distroksi. Mielenkiintoista kyselyn tuloksessa on kuitenkin se, että 20 % vastaajista käyttää jotain muuta työpöytäympäristöä kuin Gnomea tai KDE:ta.

Kyselyssä selvitettiin myös suosituinta selainta, sähköpostiohjelmaa ja tapaa ajaa Windows-ohjelmia Linuxissa. Näissä suosituimmat ohjelmat olivat ehkä odotetustikin Firefox, Thunderbird ja Wine.

Artikkelin lisäksi kannattaa tutustua tuloksiin kokonaisuudessaaan. Vastaajia tutkimuksessa oli 38500. Kasvua edelliseen vuoteen tuli hyvin merkittävästi. Tuolloin vastaajia oli 14535.

Mikko Huovila

Jokapäiväisen distrowatch.com vierailun aikaina olen kiinnittänyt huomiota melko tuoreeseen tuttavuuteen, PCLinuxOS:ään. Se on tasaiseen tahtiin nostanut kannatustaan, mikä ilmenee Distrowatchin Hits per day -laskurista. Siinä missä ubuntun ja muiden päivittäisten hakujen määrä on laskussa, on pclinuxos tasaisessa nousussa. Ubuntu saa distrowatchissa päivittäin noin 2800 hakua, pclinuxos 2300. Viimeisen seitsemän päivän keskiarvolla on PCLinuxOS selvä ykkönen 2400 haulla. OpenSUSE on tipahtanut kolmannelle sijalle noin 1600:n hakuun puolen vuoden marginaalilla.

Itse olen PCLinuxOSsää kokeillut muutamaan otteeseen, ja jos sitä haluaa verrata vaikka ubuntuun, eroaa se melko huomattavasti.

- Kde työpöytä
- Mandriva pohjainen
- Synaptic pakettienhallinta
- Yastin tapainen konfiguraatiotyökalu jopa servereille ja samballe (ja nopea sellainen)

Toistaiseksi siitä on vielä ihan hyvää sanottavaa. Jotkut ovat jo aikaisemminkin kirjoitelleet siitä, että nytkö löytyi “ubuntun tappaja”. Toisaalta PCLinuxOSllä ei ole yhtä isoa ja mobilisoitavaa yhteisöä kuin ubuntulla, mutta ei sitä ollut ubuntullakaan heti, kun se julkaistiin. Itse ainakin jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin saakka tämä distro pääsee. Onko kukaan muu vielä päässyt tutustumaan tähän tapaukseen?

Ai niin, livecd projekti edistyy askel kerrallaan. Oikeastaan sen tuleva rakenne on jo selvillä, mutta toteutuksessa ja alustavalinta on vielä vaiheessa. Jos joku täällä haluaa liittyä projektiin ja uskoo myöskin olevansa avuksi, ilmoittautukoot minulle vaikka kommenteissa

Juho Valkila

“Tietoturvaohjelmat ovat yleisempiä yritysten koneissa kuin käyttöjärjestelmät.
87% vastaajista ilmoitti, että koneissa on käyttöjärjestelmä, mutta vielä useampi ilmoitti, että niissä on tietoturvaohjelmisto.”

Petteri Järvinen PC-waren ohjelmistolisenssitutkimuksen julkistamistilaisuudessa 8.5.2007

Olisi mukana kuulla vähän enenmän tietoa siitä, keitä tutkimuksessa mukana olleet ihmiset olivat. Luultavasti kyseessä oli paljon tietokonetta työssään käyttäviä ihmisiä, koska prosenttiluku on mikä on.
Olisi mukava kuulla, millainen tulos saataisiin aikaan, jos se tehtäisiin sellaisilla henkilöillä, jotka joutuvat tietokonetta käyttämään vain kotona laskujen maksuun ja muuhun ns “peruskäyttöön”. Sekin kertoisi jo paljon siitä, millaiset mahdollisuudet linuxilla olisi yleistyä, jos Dellin tapaisia sopimuksia syntyisi lisää ja sitä markkinoitaisiin samalla tavalla kuin windowsia.

Miten sitten saataisiin linuxit näkyville niin, että laitevalmistajat siitä kiinnostuisivat bisneksessä enenmän? Pitäisikö yhteisön panostaa mainontaan, ottaa suoraan yhteyttä alan yrityksiin, vai mitä sitten?
Pieni käyttisprojekti

Aloitan nyt viikonloppuna pienen projektin, jonka tarkoituksena on jalostaa puppy linux -jakelu täysimittaiseksi tietojen pelastamis & virusskannaus liverompuksi. Aion siis siistiä puppyn työpöydän (tai vaihtaa kokonaan selkeämpään työpöytään) ja asentaa pakettiin mukaan avast antivirus 4 linux ohjelman. Näin siis, kiitos MIT:n, pystyn helposti mounttaamaan käytössä olevan tietokoneen kovalevyt, ottamaan tärkeät tiedot talteen ja ajamaan levyille virusskannaukset. Näppärää, varsinkin kun windows on täysin sekaisin ja pitää saada tärkeinmät talteen.

Jos jotakuta kiinnostaa lueskella, miten moinen projekti onnistui, niin sanokaa. Kyllä kirjoittamishaluja riittää

Juho Valkila

Perjantaina siis aloitin homman, asensin perusjärjestelmän liveCD:n command line installerilla (livecd kerneli, stage3 verkosta + xorg ja gnome GRP paketteina). Asennus meni loppuun saakka nätisti ilman virheitä. Bootin jälkeen gdm käynnistyi ja päästi kirjautumaan juuri kuin pitääkin. Gnome oli paljon karumpi kuin liveCDllä, mutta en tässä vaiheessa siitä välittänyt, vaan ajoin emerge –sync && emerge system ihan ensimmäiseksi. Vaikka toimenpiteet kestikin muutaman tunnin, selvisin siitäkin ilman virheitä. Ensimmäinen paketti, minkä hain itse oli gnome-audio. Vähän jäin ihmettelemään, miksei se tule vakiona mukana, mutta lieneekö vielä niin vähän testattu, että sen takia jätetty perusympäristöstä pois. Ennen kuin paketti kuitenkin asentui kunnolla, jouduin kääntämään cairon uudelleen USE=”X” flägillä. Vanhasta muistista tuo olisi pitänyt tietää, mutta eipä tuo iso vaiva ollut. Äänet lähtivät toimimaan suoraan kuten pitää, ja jopa mp3 tiedostot soivat heti niinkuin pitää.

XFCE4 koneelle

Koska e17 oli kokonaan poistettu portagesta, pistin ensimmäiseksi xfce4:n koneelle. Siinä syntyi joitain ongelmia käytön suhteen. Ensinnäkin näytön resoluutio heitti itsensä johonkin 1000×600 tai vastaavaan niin isoksi, että silmiä alkoi särkemään. Onneksi älysin mennä vilkaisemaan xorgin konffitiedostoa, ja lisäämään sinne 1200×800 resoluution eli suurimman, mihin tämä näyttö pystyy. Tässäkin tapauksessa ainoa huomioitava asia oli eri värisyvyydet, joita taisi löytyä 6 tai 8 kappaletta. Tärkeinhän toki on 24bitin syvyys, koska sitähän tässä käytetäänkin. Toinen outo oli keymap, mutta siihen en vielä keskittynyt sen enenpää. Luultavasti sekin on suoraan määriteltynä xorgin konffissa.
Näin sitten sain xfce4:nkin käyttökuntoon, jos vaikka siihen vielä innostunkin. Seuraavaksi sitten kävinkin käynnistyslataajan kimppuun.

Grubin conf on melko tarkka
Kun perusasennuksen jälkeen käynnistin koneen uudelleen huomasin, ettei grub ollut onnistunut lisäämään winxp:tä valikkoonsa. Googletin hieman ja löysin ne neljä riviä, joilla xp sitten lisättiin käynnistyslataajaan. Oikeastaan tässäkään ei ole mitään sen erikoisempaa, kunhan tietää grubin tavan nimetä levyosiot. Koska xp sijaitsee ensimmäisellä osiolla, merkitään se grubiin “hda 0,0“. Yksikin väärä merkintä ja koko grub saattaa mennä sekaisin. Siksi hieman jännittikin, kun boottasin konffin jälkeen koneen uudelleen. Onneksi kuitenkin kaikki toimi kuten pitää, ja pääsi windowsikin piiiiitkästä aikaa tervetuloa -ruutuun saakka Monesti olen grubin saanut sekaisin, erityisesti ensimmäisissä Gentoo testeissä joskus puolitoista vuotta sitten.
Kun palasin sitten Gentooseen takaisin, huomasin ettei kello pysy ajassa. Tässä vaiheessa jouduin ensimmäistä kertaa nojaamaan handbookiin koska en muistanut miten uusi aika piti syöttää. Melko yksinkertainenhan tuokin oli, mutta mikäänhän ei ole varmempaa kuin epävarmaa.

Lisää softaa koneeseen
Yöksi sitten pistinkin Kde:n kääntymään. Vaikutti olevan isoja paketteja, joten läksin nukkumaan kahden aikoihin yöllä. Aamulla kymmenen maissa sitten oli Kde jo kääntynyt, ja mukavana plussana se oli päivittynyt jo gdm:n valikkoonkin. Kde käynnistyi nätisti setupilla, missä määriteltiin teemat ja tehosteet jne. Kde:n kanssa muuten kaikki meni hyvin, mutta normaalia mikseriä ei suoraan ilmestynyt paneeliin, sekä näppäimistöasettelu piti käydä käsin laittamassa kuntoon ohjauskeskuksesta. Huomioikaa, että tähän mennessä kaikki ympäristöt olen laittanut englanniksi, joten olen säästynyt siltä metsästykseltä. Uskon kyllä, että ei se kielen vaihtaminenkaan kovan työn takana olisi.
Lauantai menikin sitten pitkälti OpenOfficen parissa. Aamulla käänsin ensin firefoxin sorsista (30megan paketti on vielä siedettävä) ja laitoin sitten officenkin kääntymään. Siinä sitten kestikin 5-6 tuntia.
Onneksi lauantai oli kaunis päivä, joten ehdin siinä välillä käydä ajelemassa sekä muuta tekemässä. En tiedä sitten, olisiko OOo:n saanut käännettyä yksi osa kerrallaan (writer, base jne. erikseen) mutta pääasia on, että kaikki meni kuten pitikin. Ohjelman käynnistymiseen tuo kylllä vaikutti huomattavasti, sillä writer käynnistyy noin kymmeneen sekuntiin. Tässä huomaa gentoon ylivertaisuuden: Ubuntussa ja OpenSUSEssa OOo:n käynnistymistä saa odottaa joka puoli minuuttia.
Lauantaina annoin käännöstyön jäädä tähän, ja urakkaa jatkoin sunnuntaina.

Multimediat kuntoon sekä lisää ikkunamanagereita
Sunnuntai alkoi sillä, että pistin Gimpin, Azureuksen, Xchatin sekä Audaciousin kääntymään. Harmikseni käyttööni kaavailtua SongBirdiä ei portagesta löytynyt, joten latasin sen suoraan sivuiltansa. Kuten muutkin Mozilla -säätiön softat, oli songbirdkin käännetty valmiiksi. Siinä se lymyilee työpöydällä, mp3 ja muut soi komiasti:) Mutta jokin kunnon ratkaisu tähänkin on keksittävä, joko siirrän sen samaan paikkaan muiden ohjelmien kanssa, tai pistän piilotiedostoksi työpöydälle ja kuvakkeet valikkoihin. Aika näyttää.
Käänsin nyt myös fluxboxin. Ajattelin kokeilla sitäkin tässä jossain vaiheessa. Samoin kävi mielessä looking glass 3d:n testaaminen. Sekin vaan vaatii pidempää pohdintaa, kun vilkaisee wikin ohjetta asiasta. Muutoin minulla on nyt alla toimiva ja vakaa gentoo. Vielä asennan voikon sekä web-kehitystyökalut, niin loput on ekstraa.

Tähän saakka saakka positiivinen yllätys

Kaikki on tähän saakka toiminut niin hyvin, että päätin seuraavaksi jatkaa Berylin suuntaan. Sekin on maskattu paketti, joten joutuu jonkin verran miettimään sen kuntoon saamiseksi. Tämä viikonloppu on ainakin itselleni osoittanut sen, että kun vain viitsii keskittyä ja syventyä, niin homma toimii.

Täytyy kuitenkin sanoa, että käytössäni on Lenovon Thinkpad, jossa erinomainen Linux -tuki. Viimeksi kun gentoon kanssa touhusin yksiytimisellä HP:n läppärillä, piti jopa Realtekin äänikortin kanssa kikkailla. Lisäksi yhdellä ytimellä kääntäessä kone oli kokoajan jumissa, kun piti jotain kääntää. Kaksiytimisellä sekin käy jouhevammin.
Hieman alkaa tuntua siltä että Gentoo saakin jäädä koneelle. Ilmeisesti tänään julkaistava Fedora 7 pitää kyllä testata, mutta taitaa se testi mennä firman koneella.

Tänään, maanantaina kuitenkin älysin ajaa “emege -uDev world” ja kappas, 704 päivitettävää pakettia. Noh, koska uutta fedoraa ei tullutkaan vielä, niin antaa palaa. Muutenkin alkaa tuntumaan yhä enenmän siltä, että Gentoo saa jäädä koneelleni. Joitain ongelmia, joita odotinkin löytyvän, on
- wlan ei löytynyt suoraan, ehkä mokasin sen asennusvaiheessa (korjaantunee kun vaihdan kerneliä)
- Berylin kääntö bugaa
- ulkoiset asemat, kamerat jne. ei mountata suoraan (korjaantuu kernelin päivityksessä)

Yhteenveto:
Ensimmäiseksi distroksi en edelleenkään lähtisi Gentoota laittamaan, enkä edes heikkotehoiseen koneeseen. Sen sijaan koneisiin, joissa tuplaydin ja harrastelijan käytössä, on Gentoo loistava vaihtoehto. Jos haluat oppia linuxista pintaa syvemmältä, ota viikonloppu ja pistä gentoo tulille. Siihen tarkoitukseen kuitenkin suosittelen manuaalista asennusta tekstitilassa satasivuinen handbook tulostettuna. Sukulaiset sanoo ettei se järkevää ole mutta…
Muistakaa kuitenkin, että jos kiire yllättää isojen pakettien kanssa, niin ne saa myös binäärinä portagesta.
Varmaankin seuraavaksi yritän keskittyä e17 laittamiseen kuntoon. Olen erittäin tyytyväinen jos onnistun siinä. FluxBox löytyy myös koneelta jo, mutten ole vielä testannut.
Toivottavasti tästä ylipitkästä tarinasta on jollekulle hyötyä:)

Juho Valkila