Useimmat ehtivät jouluna tekemään asioita, joille ei tahdo jäädä aikaa arjen aherruksen keskellä. Lukeminen on hyvää ajanvietettä joulunpyhiksi. Avoimesta lähdekoodista ja Linuxista on julkaistu monta kiehtovaa kirjaa. Seuraavassa lyhyt katsaus suomenkieliseen kirjallisuuteen, jotka valoittavat avointa lähdekoodia ilmiönä erilaisista näkökulmista.
(more…)
Tietokone-lehden toimittaja Tero Lehto tutustui syksyn ajan Linuxiin yrityskäyttäjän kannalta otsikon ‘Linuxin jäljillä‘ alla. Alkuun asenteli pöytäkoneeseen yleisön ehdotusten perusteella Ubuntun ja myöhemmin läppäriin ehkä enemmän yrityskäyttöön suunnatun Novellin Susen. Aikaisemmin hän oli pidättäytynyt tiukasti Windowsissa joten odotettavissa oli aloittelijan kertomus tutustumisesta Linuxiin. Syksyn aikana hän kirjoitti perikymmentä blogimerkintää.
(more…)
Digitoday uutisoi tänään että Symantec - tietoturvayhtiön mukaan noin 40% suomalaisista ei ota varmuuskopioita kotitietokoneen tärkeistä tiedostoista:
Symantecin tutkimuksen mukaan valokuvat lapsista, lomamatkoilta ja perhejuhlista ovat kotitietokoneen käyttäjien mielestä arvokkainta ja vaikeimmin korvattavissa olevaa tietoa, jota on tallennettu heidän kotitietokoneelleen.
Valokuvia myös tallennetaan kotitietokoneelle eniten. 88 prosenttia tutkimukseen vastaajista pitää tärkeänä, erittäin tai äärimmäisen tärkeänä sitä, etteivät valokuvat ja muut tunnearvoltaan tärkeät tiedot häviä tietokoneelta.
Miten on sinun varmuuskopioidesi laita? Ubuntusi on toiminut pitkään kuin unelma ja kaikki tiedostot ovat kertyneet kovalevylle? On 100% varmaa että kovalevysi hajoaa. Epävarmaa on vain ajankohta.
Eräänä päivänä käynnistät koneesi ja kovalevyn tunnistaminen ei onnistu. Pudotettuasi kannettavan lattialle kuuluu seuraavalla käynnistyskerralla epämääräistä rahinaa. Onko valokuvat, kirjanpito ja sähköpostit kadotettu? Tai kamera herjaa muistikorttierroria saatuasi juuri kuvattua elämäsi upeimman kuvasarjan.
(more…)
Aloitin Linux-taipaleeni tarpomisen vuosituhannen alussa. Kokopäiväiseksi Linux-käyttäjäksi olen ryhtynyt kahdesti; ensin kevättalvella 2004 ja uudestaan alkuvuodesta 2005. Viimeisin on pitänyt, eikä Linux-jakeluversiota ole tarvinnut vaihtaa tällä kertaa yhtä taajaan kuin viimeksi, tosin taidotkin ovat tällä välillä karttuneet.
Muistan mikä edellisellä kokeilukerralla jäi harmittamaan: se etten saanut piirtopöytääni (Wacom Graphire 2) toimimaan paineentunnistuksella Gimpissä. Vettä on virrannut Tammerkoskessa ja tänään luovuuden ja tarmon vallassa päätin saada Ubuntussa tuon ihmelaitteen toimimaan. Ja PRESTO, sehän toimii.
Olen yhä uudestaan ja uudestaan hämmästynyt siitä, kuinka helpoksi kaikki on muuttunut. Ei enää rpm-helvettiä, xorgin hillitöntä konffausta, kamerat ja usb-tikut mounttautuvat kuin noiduttuina ja tulostimen toimimaan saaminen on lasten leikkiä.
Vai onko kyse siitä, että olen vuosien aikana kehittynyt Linuxin ja Ubuntun käyttäjänä tasolle, jossa melkein kaikki tuntuu helpolta tai mukavan haasteelliselta? Käytin Ubuntua yli vuoden Gnomen kanssa ja päätin kokeilla vanhemmalla läppärilläni, toimisiko XFCE yhtään nopeammin. Eroa en juuri huomaa (tosin kirjautumiskuvassa ubuntun sinisessä logossa juokseva hiiri on huomattavasti hauskempi kuin Gnomen kirjautumiskuva :-D), mutta en ole myöskään jäänyt kaipaamaan tulostinten ohjaukseen tai sambajakojen tekoon ja kiinnitykseen usein käytettäviä enemmän tai vähemmän graafisia työkaluja. Olen havainnut käyttäväni melkeinpä enemmän komentorivityökaluja kuin graafisia; irssi ja bitlbee, shell-fm, sftp, ssh, nano, cat, tail, head, diff, ifconfig, cdparanoia, oggenc, imagemagick, elinks…
Miia Ranta