Suoraan sisältöön

Kokemuksia Kubuntusta

KDE:n maskottiKoska blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina, rohkaistuin kertomaan kokemuksiani rinnakkaisjulkaisu Kubuntusta.

Koneeni on vanha 733 MHz pentium III, 512 Mt muistilla. Hidas laite on siis kyseessä, mutta tartuin toimeen, aioin antaa vanhalle pc:lle uuden elämän.

Latasin levykuvan yhteisön sivuilta ja aloitin asennustyön. Homma sujui graafisen asennusohjelman avulla todella helposti, aikaa meni noin kaksi ja puoli tuntia (nopeammalla koneella varmaan paljon vähemmän) ja uudellenkäynnistyksen jälkeen oli Kubuntu käyttövalmis. KDE-työpöytä vaati hieman totuttelua, mutta iltapäivän aikana alkoivat valikot tulla tutuksi ja aloin päästä systeemiin sisälle.

Kubuntussa homma alkaa alapalkin “K”-valikosta, josta löytyy kaikki mitä tarvitsee järjestelmän ylläpitoon. En ala käydä valikoita kohta kohdalta läpi, koska suomennokset ovat niin korkealaatuisia, että lukemalla saa tarvitsemansa tiedon. Toimisto-ohjelmana tulee OpenOffice, joka on melko monipuolinen paketti vaativaankin käyttöön. Tästä ohjelmistosta on tietoa monilla muillakin sivustoilla, joten sitäkään en lähde perkaamaan viimeisiä ruotoja myöten.

Kubuntun ehdottomia helmiä ovat musiikkisoitin Amarok ja k3b-poltto/kopiointiohjelma. Amarok järjestää musiikkitiedostot todella selkeästi ja loogisesti ja kappaleet löytyvät hakutoiminnon avulla sekä esittäjän/albumin, että kappaleen nimen perusteella. Suosittelen Amarokia kaikille Ubuntun ja sen rinnakkaisversioiden käyttäjille! Jos haluaa kuunnella nettiradiota, niin silloin valinta on “exaile!“-soitin. Se on aivan sama kuin Amarok, radioasemat vaan löytyvät paljon helpommin. Se heikkous näillä soittimilla on, että ne eivät osaa toistaa musiikkia lähiverkon läpi. Minulla on isolla kiintolevyllä varustettu Windows XP -kone, jolle olen tallentanut suuren osan tiedostoistani. Täältä XP-koneelta esim rythmbox osaa etsiä kappaleet, Amarok ja Exaile eivät. Voi toki olla niin, etten vain osaa tehdä asetuksia oikein, viisaammat siis korjatkoot jos olen väärässä!

Kopiontiohjelma k3b ansaitsee ihan oman lukunsa, on se niin loistava tekele! Tämä ohjelma löytyy myös Ubuntuun “lisää/poista” valikosta. K3b on niin monipuolinen ja helppokäyttöinen, että sitä kokeiltuaan ihmettelee miten on pärjätty vanhojen ohjelmien kanssa! Täytyy myöntää, että Neroon en osaa verrata, koska en ole neroa koskaan käyttänyt. Kokeilkaa! K3b:stä löytyy audio/data-cd:n luonti, samat dvd:nä ynnä ISO-image -levykuvien luonti ja levylle poltto. Olen käyttänyt sekä Ubuntua että Kubuntua enkä ole toiminnassa mitään suurta eroa huomannut. Kubuntun kanssa lähiverkon kautta tapahtuva tiedonsiirto tapahtuu nopeammin, joka ehkä johtuu siitä, että KDE-työpöytä kuormittaa vähemmän? Viisaammat, ottakaa taas kantaa!

Alkukeväästä oli käynnissä kiivas väittely aiheesta KDE vastaan gnome; itse olen rivikäyttäjänä todennut tämän keskustelun täysin aiheettomaksi, ei sillä ole “Keijo Keskivertokäyttäjän” kannalta mitään merkitystä mikä työpöytä alla on, jos koneteho riittää – ja linuxista kun puhutaan, niin riittäähän se!

Haluan vielä toivottaa koko Ubuntu-tiimille ja kaikille tämän blogin lukijoille hyvää ja rauhallista kesänjatkoa! Pysykää kaukana koneista ja eläkää oikeassa maailmassa nämä kesän kauneimmat hetket toivoo,

Kari Kosonen

Kuva: http://www.kde.org/whatiskde/

3 Responses to “Kokemuksia Kubuntusta”

  1. Epeli Says:

    Kyllähän Amarokilla pääsee käsiksi windowsin tiedostoihin ihan siinä missä muillakin KDE-ohjelmilla. Sen kun käytät Network Foldersia.

  2. kari kosonen Says:

    Miten tämä Network Foldersin käyttö tapahtuu?Mistä löytyisi ohjeita?

  3. Nova Says:

    Kun hakemisto on jaettu Windowsissa, pystyy sen mounttaamaan osaksi Linuxin tiedostojärjestelmää kunhan smbfs-paketti on asennettuna. Sen jälkeen ei ohjelmien tarvitse sen kummemmin tukea verkon yli tiedostojen lukua tai kirjoitusta vaan se sujuu siinä missä paikallisten levyjenkin.

    UbuntuGuide osaa neuvoa tässäkin asiassa:
    http://ubuntuguide.org/wiki/Ubuntu:Feisty

    Tuolta kohdat 1.16.15 ja 1.16.16.

Leave a Reply