Tässä tulin huomanneeksi, että aika tarkkaan on vuosi tullut elettyä Ubuntu koneessani. Mitä tässä vuodessa on tapahtunut? Aika paljon. Kiinnostaako se ketään? En tiedä, mutta kerronpa vähän ajatuksiani.
Olin täysin “n00b” Linuxin suhteen, kun Ubuntun levyä koneeseen sovittelin. Mandrake oli kerran ollut koneessa ehkä kuukauden. Kokemusta oli Windows-järjestelmistä ja niistä voinkin sanoa omaavani varsin kattavat taidot.
Linux oli Windowsin jälkeen iso shokki. Ei sen takia että se olisi mitenkään vaikeampi, vaan koska siinä todellakin asiat tehdään täysin eri tavalla. Se tosiasia, etten enää ollutkaan tilanteessa, jossa virheilmoituksen nähtyäni pystyin lähes heti päättelemään, missä vika oli ja korjata sitä, aiheutti jonkinlaisia tunnontuskia, avuttomuutta, joka kulminoitui helposti siihen, että vika mukamas oli Linuxissa, ei suinkaan minussa. Tästä syystä myös ajatus “Linux on hankala ja vaikea” varmasti yritti toistuvasti kimpoilla pääkopassa. Aikanaan kuitenkin päätin, että vähintään perustaitoja opettelen ennen kuin julistan Linuxin kohdaltani hyväksi tai huonoksi järjestelmäksi ja vaikkakin välillä tuntui, että koko kone on lähellä saada lentoradan ikkunasta pihalle, pystyin tuon päätökseni pitämään.
Monipuolisempi ohjelmistojen tarjonta Windowsille oli toinen asia jonka puolesta olin murheissani. Tutut, jopa 5 vuotta käytössä olleet ohjelmat eivät enää olleetkaan käytettävissä, vaan lähes kaikki piti aloittaa alusta. Vaikkakin Linuxille on hyvin tarjolla vastaavia ohjelmistoja joita windowsissa käytin ja niistä hyvin kerrottiin, oli se aina askel kun pitikin taskujakin tutummaksi tulleesta softasta vaihtaa johonkin toiseen.
Ensimmäinen kone myös sisälsi äänikortin, jonka kanssa sai tosissaan tapella. että ääntä pukkasi kajareista. Google antoi kymmeniä sivuja kun hain apua. Kone oli compaq:n “pakettivehje” ja vaikka luin foorumeilta viestejä, joissa opastettiin juuri saman paketin kanssa, kuinka ne äänet kuuluisi niin ei vaan onnistunut. Piti milloin kerneliä kääntää ja milloin tehdä jotain muuta. Jonkin viestin perusteella sain ääniä kuulumaan mutta kun koneen käynnisti uudelleen seuraavana aamuna, niin ääniä ei kuulunutkaan. Vihjeitä ja vinkkejä tuli mutta ainakin itselleni ne olivat liian “Linux leet” sanastoa. Jos kysyin mitä neuvoja antanut henkilö tarkoitti asialla “x” ja miten saan sen kernelin nyt käännettyä niin vastaus oli aina “opettele”.
Kärsivällisesti, ja välillä kärsimättömästi opettelin, kysyin monesti tyhmiäkin kysymyksiä ja varmaan sata kertaa olen apua kysyessäni saanut vastaukseksi viestejä, joiden kirjoittajan on hyväkin asua hieman kauempana eikä ainakaan pimeällä kujalla kävellä vastaan. Lukemattomat kerrat olen joutunut selittämään, että en ole välttämättä tyhmä koska kysyn jotain, joka lienee muille selvä ja helppo ongelma, vaan en yksinkertaisesti ole syystä tai toisesta sisäistänyt mitä tarkkaan ottaen etsin.
Olen henkilö, jolle asiat joko pitää vääntää rautalangasta tai sitten se joku kaunis aamu putkahtaa päähän “no niinpä tietysti”, mutta ikävä kyllä olen malttamaton. Halua asian ratkaistua heti. Mutta tätä samaa nyt on joka yhteisössä. Ainahan pitäisi etsiä vastausta
itse ja sitten vasta kysyä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista joka kerta. Tämä olisi hyvä myös niiden henkilöiden muistaa jotka auliisti ovat “auttamassa”, tai ihan oikeasti auttamassa. Mutta kyse ei ole pelkästään linux-yhteisön “ongelmasta”
Ihminen joka on Windows-”orja”, kuten minä olin vuosi sitten, on huomattavasti suuremmissa vaikeuksissa, kuin henkilö, joka ei omaa kummempaa kokemusta tietokoneista. Linux ensimmäisenä käyttiksenä ei ole pätkääkään vaikeampi oppia ja sisäistää kuin Windows. Itse asiassa väitän vaakakupin painuvan jopa Linuxin puolelle tässä kohtaa. Pakettien hallinta, tietoturva jne. ovat monta luokkaa parempia kuin Windows-järjestelmissä. Linux kun on asentunut, voin lähteä nettiin surffaamaan. Win-koneella on vasta puolet tehty. Virus-, palomuuri- ja antispamsoftat nyt on pakko asentaa. Todennäköisesti myös tuorein DirectX ja tusina muuta järjestelmän omaa päivitystä.
Se joka puhuu, ettei Linuxille ole vastaavaa määrää tietoturvaongelmia kuin Windowsille vain sen takia että Windows on niin paljon yleisempi, ei yksinkertaisesti tiedä mistä puhuu. Näin ajattelin itsekin vielä aikanaan. Nämä ajatukset on kyllä nyttemmin poistettu aivolohkoistani. Eikä vain sen takia ettei minulla ole koko vuoden aikana ollut ensimmäistäkään tietoturvaongelmaa, vaan siksi, että Linuxin toimintaa ja arkkitehtuuria oppiessani olen ymmärtänyt syyt tähän.
Onko sitten Linuxini vakaampi kuin Windows? Kyllä. En sano etteikö Windowskone voisi toimia pitkiäkin aikoja ilman uudelleenkäynnistymisiä koska ainakin jotkut tuttavani puhuvat pitkistäkin uptime ajoista, mutta omalla kohdallani uudelleen käynnistämiset olivat M$-maailmassa käytännössä jokapäiväisiä. Ubuntun kanssa uptime on normaalistikin vähintään viikko. Silloinkin sammutan koneen, koska lähden kylään toiseen kaupunkiin tai saan vain omantunnontuskia turhasta sähkönkulutuksesta.
En sano että Windows olisi surkea käyttöjärjestelmä. Se varmasti tekee miljoonille ihmisille sen mitä he haluavat sen tekevän. Mutta nyt vuoden kokemuksella Ubuntusta, voin sanoa että se on parempi kuin Windows. Ainakin minulle.
Kristian Virtanen
Tällä sivulla oleva materiaali on käytettävissä Creative Commons Nimi mainittava 2.5 -lisenssillä.
